Viimeisellä Yrittäjyys ja työelämä -kurssin tapaamisella 1.4. saimme kuulla Miika Sunikan ajatuksia ja näkemyksiä yrittäjyydestä. Sunikka on koulutukseltaan tuotantotalouden diplomi-insinööri, joka on lähtöisin Joensuusta ja palannut n. 6 vuotta sitten paluumuuttajana yrittäjäksi Joensuuhun sukupolvenvaihdoksen myötä. Sunikka omistaa kolme yritystä itse luomansa Hyvän Tekijä -yhtiöt nimikkeen alla. Ensimmäisen näistä, Timanttimiehet, omistajaksi Sunikka tuli sukupolvenvaihdoksen myötä. Tämän jälkeen hän hankki yrityskauppojen myötä kaksi muuta yritystä Sähköinston sekä Joen Talon. Näistä kolmesta vain Sähköinstolla on ulkopuolinen toimitusjohtaja. Kahta muuta Sunikka johtaa itse. Lisäksi Sunikka on mukana Joensuun Yrittäjien toiminnassa (puheenjohtaja).
Sunikka toi esille Joona Kapasen tavoin, että välttämättä yrittäjällä ei itsellään tarvitse olla koulutusta jonkin alan töistä, kunhan hänellä vain on sitten asiansa osaavia työntekijöitä (itse voi keskittyä lähinnä yrityksen pyörittämiseen). Hänellä itsellään ei ollut rakennusalan koulutusta alla lähtiessään isänsä yritykseen yrittäjäksi. Hän myös toi esille sen pointin, että suurimmassa osassa tapauksista omistajanvaihdokset tapahtuvat kulisseissa, joten kannattaa ehdottomasti Sunikan (kuten Tapani Hirvosenkin) mukaan kulkea silmät ja korvat avoinna mahdollisista yrityskaupoista. Kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota yrityksiin, joissa omistaja-johtaja alkaa olla viidenkympin paremmalla puolella, jolloin on hyvin mahdollista, että yritys tulee lähivuosina myyntiin, jollei sille ole jatkajaa perhepiirissä.
Sunikka korosti myös pk-yritysten suurta yhteiskunnallista merkitystä, sillä pk-yritykset käytännössä pyörittävät yhteiskuntaa työllistämällä suuryrityksiä (joiden lukumäärä on vähäinen verrattaessa pk-yrityksiin) enemmän ja laajemmalla alalla.
Sunikka puhui myös jonkin verran siitä, mitä yrittäminen on. Hänen, kuten suurimman osan kurssin puhujista, kokemus yrittäjyydestä oli, että se on käytännössä elämäntapa, ajattelu- ja toimintatapa sekä tapa suhtautua työntekoon. Yrittäminen on itse toimeentulon hankkimista omassa yrityksessä ja onkin mielenkiintoinen vaihtoehto palkkatyölle. Siihen liittyy mahdollisuus menestyä taloudellisesti (huomattavasti paremmin kuin palkkatyössä) mutta samalla se sisältää taloudellisen riskin, eli menetysten mahdollisuuden. Yrittäjyyteen kuuluu vapauden ja itsensä toteuttamisen lisäksi vastuu kaikesta eli koko paletin pyörimisestä sekä vaatii kykyä itsenäiseen päätöksentekoon. Yrittäjyys mahdollistaa toiminnan laajassa toimijaverkossa ja monenlaisen yhteistyön tekemisen.
Yrittäjyyteen on liitetty monenlaisia attribuutteja ja on lukuisia listauksia siitä, mitä menestyvän yrittäjän tulisi osata tai millaisia ominaisuuksia hänellä tulisi olla. Näistä Sunikka totesi, että olennaisinta on halu ryhtyä yrittäjäksi. Hänen mukaansa jos vain on tahtoa, niin löytää kyllä keinotkin toteuttaa itseään ja saada toimintansa kannattamaan. Samalla linjalla jatkaen hän myös totesi, että yrittäjyys on parasta silloin kun menee hyvin ja yhtä lailla kurjinta ikinä kun menee huonosti. Tyytyväisyyden tunnetta hän piti pahimpana yrittäjän syntinä. Sitä, että kun ollaan tyytyväisiä johonkin eikä enää pyritä kehittymään tai keksimään uutta, niin silloin alkaa yrityksen alamäki, sillä yritystoimintaan liittyy kehittyminen, eteenpäinmeno sekä uusiutuminen.
Sunikka itse uskoi yrittäjäksi ryhtymiseensä vaikuttaneen kaikista eniten hänen oma tarpeensa elämänmuutokselle. Hän oli ennen yrittäjäksi lähtemistä palkkatyössä ja ennen lähtöään koki työpaikan yleisen ilmapiirin ikäväksi, ei eteenpäinvieväksi. Mallia hän sai myös yrittäjäksi lähteneiltä ystäviltään ja näiden mielipiteet ja kokemukset vaikuttivat paljon myös hänen uskallukseensa lähteä yrittäjäksi. Hänen henkilökohtainen kokemuksensa yrittämisestä on, että se on elämäntapa, jossa samalla kertaa saa yrittäjän vapauden sekä vastuun kaikesta. Hän huomautti kuitenkin myös, että on tärkeää osata vetää raja työajan ja vapaa-ajan välille. Etenkin, kun on perhettä, on erittäin hyvä osata priorisoida asioita, sillä työ vie helposti mukanaan. Menestyminen on Sunikan mukaan suhteellista, sillä ihminen voi pitää itseään menestyneenä tyytymällä muuhunkin kuin voiton maksimointiin jokaisella tilikaudella. Hän kertoi itse esimerkin siitä, että hän toki voisi tehdä parempaakin tulosta, jos tinkisi muista ehdoistaan, kuten perheen kanssa ajanvietosta, mutta hän arvostaa korkeammalle ajanvieton lastensa kanssa kuin mitä hän arvostaa mahdollisen suuremman taloudellisen hyödyn.
Muut yrittäjät Sunikka kokee ensisijaisesti työkavereikseen ja hänestä on erittäin tärkeää, että kilpailijoihin pidetään hyvät välit ja hyvät kommunikointisuhteet. Kilpailun ei tarvitse olla toista kampittamaan pyrkivää vaan hyvässä hengessä kilpailu on varmasti kaikille paljon antoisampaa.
Sunikan vinkit yrityksen aloittamista pohtiville peilautuivat yleisiin ajatuksiin liiketoiminnan aloittamisesta. Sunikan mukaan osaamista ei tulisi korostaa liiaksi tai ajatella liian suurena kynnyskysymyksenä yrittäjäksi lähtemiselle. Hänellä itsellään ei ollut rakennusalan kokemusta siirtyessään isänsä yrityksen johtoon. Samoilla linjoilla osaamisen yliarvostamisesta oli Joona Kapanen, joka myös korosti, ettei pidä olla liikaa osaamisensa kahleissa, sillä kaikelle työlle kyllä löytyy osaava tekijä, kunhan vain osaa etsiä eikä kaikkea tarvitse osata itse. Perustamisen ja ostamisen vaihtoehtoja Sunikka käsitteli siten, että yrityskaupat mahdollistavat ainakin kasvun huomattavasti helpommin kuin kaiken toiminnan rakentaminen itse. Hän itse kasvatti yritystään yrityskaupoilla ja koki sen oikein hyväksi vaihtoehdoksi, sillä yritykset olivat jo tehneet pohjatyön mm. asiakashankinnassa, toiminnan järjestämisessä jne. Liiketoimintasuunnitelmassa Sunikka korosti mm. seuraavien seikkojen pohtimista: Ketkä olisivat mahdolliset asiakkaat? Mistä työntekijöitä? Millaiset ovat markkinat eli kuinka helppo markkinoille on lähteä, millainen kilpailutilanne markkinoilla on? Helpoilla markkinoilla on myös paljon kilpailijoita, eli matalan kynnyksen aloilla kilpailua varmasti riittää, kun taas mahdollisesti alkuinvestointeja vaativilla aloilla ei välttämättä kilpailijoillakaan ole pääomaa investoitavana.
Sunikka kertoi lisäksi myös yrityskauppaprosessista, sillä onhan hänellä niistä omakohtaista kokemusta. Sunikan mukaan prosessi alkaa yhteydenotosta ja alustavasta keskustelusta. Tässä olennaista on silmät ja korvat auki kulkemisen rooli, sillä usein saa kuulla mutkien kautta jonkun mahdollisesti olevan luopumassa toiminnasta lähiaikoina, jolloin kannattaa rohkeasti avata keskusteluyhteyttä ja tiedustella asiaa. Yrityskauppaa tehdessä on oltava selvillä myös omat resurssit, ajatukset ja tavoitteet. Onko juuri nyt mahdollista ottaa uutta yritystä osaksi omaa liiketoimintaansa, sillä yrityksen osto tarkoittaa väistämättä sitä, että olemassaoleva yritys jää taka-alalle joksikin aikaa, kun täytyy panostaa resursseja uuteen yritykseen. Täytyy myös tietää mitä uudella liiketoiminnalla aikoo tehdä, mitä suunnitelmia sen varalle on ja mitkä ovat ne tavoitteet, jotka uusi liiketoiminta auttaa täyttämään. Rahoitusvaihtoehdot on myös oltava selvillä, kuinka yritysosto toteutetaan? Otetaanko siihen lainaa ja mistä tai saadaanko sitä edes? Sunikka sanoi itse saaneensa rahoitusta kaikilla yritysostokerroilla Finnveralta ja Finnvera tuntuu muutenkin monen muunkin puhujan puheissa olevan yleisin rahoittaja yritysostoissa ja yritysten perustamisissa. Tämän jälkeen seuraa neuvottelu yrityskaupasta ja sopimuksen tekeminen.
Ostohinnoista Sunikka mainitsi sen verran, että täytyy ymmärtää myös myyjän kuin ostajankin se, ettei yrityksillä yleensä tehdä rahaa siinä vaiheessa kun ne myydään. Usein kauppahinta on reilusti alhaisempi kuin mitä edes tuotto-odotukset ovat. Harvoin myös yrityksillä on jonoksi asti ostajia ja usein onkin niin, että hinnan saa kyllä neuvoteltua sopivaksi, etenkin niissä tilanteissa, kun jatkajaa ei yritykselle muuten ole. Sunikan mukaan myyjän onkin ymmärrettävä se tilanne, missä hän on. Tahtooko hän yrityksen jatkuvan, vaikka hän ei siinä enää olekaan mukana, tahtooko hän, että pääsee velvoitteistaan ja eläkkeelle? Sunikka mainitsi myös yritystoiminnan lopettamisen olevan Suomessa huomattavasti vaikeampaa kuin sen myymisen. Tätä väitettä tukee ehdottomasti myös aiemmin kuulemamme tapaus Ompelimo Pauliina, jolloin yrityksen toiminnan kannattamattomana alasajanut Essi Seppälä kertoi kokeneensa suuriakin vaikeuksia, kun häneltä tivattiin miksi hän lopetti yrityksensä toiminnan, vaikka hän oli selvittänyt sen olleen kannattamatonta. Ei siis todellakaan ollut itsestään selvää, että kannattamaton liiketoiminta voidaan lopettaa.
Sunikka mainitsi myös yrityksen kauppahinnasta sen olevan ainoastaan ostajan ja myyjän välinen sopimus, eikä kukaan ulkopuolinen voi määrätä minkä hintainen yrityksen pitäisi olla. Hän kehotti myös pohtimaan tarkkaan mistä kannattaa maksaa (esim. asiakkaat, työntekijät, erityisosaaminen, koneet ja kalusto)? Esimerkiksi kannattaako maksaa vanhentuneista koneista ja kalustosta? Entä jos uusi yrittäjä aikookin muuttaa liiketoimintaa johonkin toisen tuotteen valmistukseen, tarvitseeko hän silloin kaikkea sitä laitteistoa? Tässä kohtaa tulee Tapani Hirvosen mainitsema ero yrityskauppatapojen välillä (osakkeet/osakkuus vai liiketoimintakauppa), sillä toisessa voi valita mitä kauppaan haluaa mukaan ja toisessa koko hoito kuuluu automaattisesti kauppaan. Sunikan mukaan tulee myös ottaa huomioon kuinka ostetusta yrityksestä saa itselleen palkan.
Kaiken kaikkiaan Sunikka kertasi monia asioita, joita olimme kuulleet jo aiemmilla kokoontumiskerroilla ja olikin oikein hyvä, että samat teemat tuntuivat toistuvan useammilla yrittäjillä. Yrittäjyydessäkin on siis tiettyjä suuntaviivoja, joiden mukaan jokainen toimii vaikkakin omia erityisalueitaan korostaen. Asioiden kertautuessa ne jäävät myös paremmin mieleen, joten oli hyvä, että toisteisuuttakin oli. Sunikan puhe oli myös siinä mielessä inspiroiva, että hän uskoi yrittämiseen ja erityisesti pk-yrittäjyyteen ja tahtoikin siihen kaikkia kannustaa. Hänellä itsellään oli hyvin myönteinen asenne yrittäjyyteen, kuten kaikilla muillakin kurssin puhujilla, joten ehkä sitä itsekin uskaltaa jossain vaiheessa ryhtyä sanoista tekoihin. Sunikka myös muistutti,että usein yrittäjyyteen tarjoutuu tilaisuuksia ja otollisissa olosuhteissa siihen kannattaa ehdottomasti tarttua.
torstai 2. huhtikuuta 2015
9. Yrittäjyys ja työelämä: Tapani Hirvonen kertoo Josekista ja liiketoiminnan sekä yritysten ostamisesta ja myynnistä
19.3. tapaamiskerralla meille kävi puhumassa myös Tapani Hirvonen, joka toimii Josekin yritysneuvojana. Hän kertoi kuinka yrityksen perustamisen sijaan voi myös ostaa valmiin yrityksen tai liiketoiminnan. Josek vastaakin Joensuun seudun talouselämän kehittämisestä ja sen kautta voi etsiä yrityksiä ostettavaksi tai myydä oman yrityksensä. Hirvosen mukaan yritysmarkkinoilla on tällä hetkellä erityisesti ostajan markkinat, johtuen siitä, että monissa yrityksissä on sukupolvenvaihdokset edessä, mutta kiinnostuneita jatkajia ei välttämättä löydy perhepiiristä. Tällöin yritykset tulevat myyntiin niin, että ulkopuolisetkin voivat niitä ostaa. Yrityksen ostaminen ei myöskään ole esteenä starttirahan saamiselle, mikäli epäilee, ettei sitä voisi saada muuten kuin perustamalla uuden yrityksen. Starttirahaa kun saa, kunhan ei ole aiemmin ollut Y-tunnusta.
Hirvonen mainitsi useita yrityksen ostoa puoltavia seikkoja. Sellaisia olivat esimerkiksi olemassa olevien yritysten valmis asiakaskunta, valmis palvelu tai tuote sekä valmis toimintakonsepti. Lisäksi yrityksen ostaessa voi yrityksen edellinen omistaja olla aloitusvaiheessa apuna (tämä tosin on hyvin tapauskohtaista). Olemassa olevan yrityksen osto pitää myös toimialueen kilpailuasetelman ennallaan, eikä uusi yrittäjä täten joudu heti kilpailemaan markkinoista. Lisäksi yritysostossa vanhan henkilöstön siirtyessä voi saada kaupan mukana itselleen jo hyvin osaavia ammattilaisia (toki päinvastainenkin on mahdollista).
Hirvosen mukaan toimivan yrityksen ostaminen on kolme kertaa turvallisempaa kuin kokonaan uuden aloittaminen. On kuitenkin muistettava, että yrityksen osto on verrattavissa uuden yrityksen perustamisen ja vakiinnutamisen kustannuksiin.
Yrityksen ostoon liittyy toki myös riskejä. Näistä Hirvonen antoi mm. sellaisia esimerkkejä, että jos lähtee toimialalle, jolta ei ole kokemusta tai sitä ei tunne lainkaan, saattaa päätyä ostamaan yrityksen, joka on jo elinkaarensa lopussa (esimerkiksi valmistaa tuotteita, joille ei ole enää kysyntää tai markkinoita joko tuotteen vanhenemisen takia tai muun vastaavan syyn vuoksi) tai jonka tuotteet/palvelut eivät enää vastaa asiakkaiden tarpeita. Myös yrityksen tuotantovälineet saattavat olla vanhentuneita, jolloin heti yrityksen ostettuaan joutuisikin investoimaan uusiin tuotantovälineisiin sekä yrityksen kehittämiseen. Yritystä tuntematta saattaa myös ostaa huonomaineisen yrityksen. Yritysten osto on myös jossain määrin verrattavissa autokuumeeseen, jolloin yrityksen ostopäätöksen saattaa tehdä liian äkkinäisesti. Esimerkiksi saattaa ostaa yrityksen osakkeita tai osuuksia myyjän painostuksesta, vaikka liiketoimintakauppa olisi ollut järkevämpi. Myös yrityksen henkilökunta saattaakin suhtautua nuivasti uuteen yrittäjään.
Keinoja yrityksen ostamiseksi on Hirvosen mukaan useita. Koska kaikki myytävät yritykset eivät ole julkisissa yrityspörsseissä, on oltava itse aktiivinen ostettavan yrityksen etsinnässä. On myös mahdollista laittaa itse "halutaan ostaa" ilmoitus lehteen. Hirvonen kannustaa myös kiertelemään kaupungilla ja tarkkailemaan kiinnostavia yrityksiä, lukemaan mainoksia ja lehtijuttuja (joista voisi saada vinkkejä), selaamaan internetistä löytyviä yritysten kauppapaikkoja (Suomen yrittäjät RY:n yrityspörssi, Suomen yrityskaupat). Hirvonen mainitsi myös puskaradion hyödyntämisen sekä yrittäjäyhdistykset ja niiden jäsenlehdet. Hyvä keino on myös olla yhteydessä kuntansa elinkeinoasiamieheen tai kehitysyhtiön yritysneuvojaan, sillä he yleensä tietävät, mikäli alueella on haluamasi kaltaisia yrityksiä myynnissä.
Hirvonen muistutti myös, etteivät yrityskaupat välttämättä ole aina kalliita vaan myös kohtuurahalla saa ihan toimivia yrityksiä. Keskimäärin yritysten hinnat ovat niinkin alhaalla kuin 100 000 euroa. Lehdissä usein kirjoitetaan ainoastaan suurista, miljoonaluokan yrityskaupoista, vaikka ihan ykköstuhansillakin tehdään yrityskauppoja jatkuvasti.
Hirvosella oli myös vinkkejä siihen, kuinka sopivan yrityksen löydyttyä kannattaa edetä. Hän suositteli tutustumaan yritykseen etukäteen mm. keräämällä markkinatietoa kohteesta (esitteet, julkiset tilinpäätöstiedot, tuotekuvastot, lehtijutut), asioimalla yrityksessä ja katsomalla kuinka asiakkaita palvellaan, mitä he ostavat, millaiselta yrityksessä näyttää, kiertämällä yrityksen takapihalle, josta selviää kuinka paikat on hoidettu (yritys ja liiketoiminta ovat usein yrittäjänsä näköisiä), tekemällä yrityksestä nettihakuja sekä mahdollisesti myös kysymällä alan asiantuntijoilta ja esim. Josekilta, joka vastaa yrityskaupoista.
Yrityskauppoihin liittyvistä käytännön ongelmista tai pohdittavista asioista Hirvonen listasi mm. seuraavat asiat (Hirvosen diojen pohjalta):
Hirvonen lisäksi korosti osake/osakkuuskaupan ja liiketoimintakaupan olennaisia eroja, jotka on tärkeää tietää yrityskauppoja tehdessä. Osake/osakkuuskauppa on sijoitus, jota ei voi hyödyntää verotuksessa, poistapohja säilyy samana (tasearvot), sijoituksen arvon nousu/lasku realisoituu vasta siitä luovuttaessa ja usein kauppahinta joudutaan ottamaan henkilökohtaisena lainana (oltava henkilökohtaiset vakuudet, maksettava pois omasta palkasta). Liiketoimintakaupassa (ALV 0%) käyttöomaisuudesta voidaan tehdä poistoja, poistopohja voi parantua olennaisesti, laina voidaan ottaa perustettavan yhtiön nimiin ja käyttö- ja vaihto-omaisuudesta voidaan ostaa vain se mitä halutaan/tarvitaan. Liiketoimintakaupassa on siis enemmän valinnanvaraa ja pienemmät henkilökohtaiset vastuut kuin osake/osakkuuskaupassa, jossa lainat otetaan henkilökohtaisesti ja kauppaan kuuluu kaikki yritykseen kuuluva.
On hyvä muistaa myös yrityskummien tuki! Katso myös Pohjois-Karjalan alueen yrityskummit. Yrityskummit ovat kokeneita talouselämän ammattilaisia ja heidän lahjansa uudelle yrittäjälle/yritykselle ovat mm. kokemus ja kontaktit. Lisäksi kummit tekevät työtä vapaaehtoisesti, joten kummien avun hyväksyminen ei tuo yritykselle lisäkuluja. En ollutkaan aiemmin tällaisesta kuullutkaan, joten todella hyvä olikin, että Hirvonen toi tämänkin vaihtoehdon esille. Ei tarvitsekaan välttämättä kärvistellä itse ongelmien kanssa, kun niihin voi saada apua ja näkemystä joltakin oikeasti asioista tietävältä.
Hirvonen toi esille hyviä pointteja ja kattavan muistilistan yritysostoa suunnittelevalle. Hän myös korosti erityisesti sitä, että tällä hetkellä Suomessa on erittäin paljon yrityksiä, joissa omistaja-johtaja on muutaman vuoden sisällä siirtymässä eläkkeelle, ja ettei kaikille yrityksille ole perhepiirissä jatkajaa, jolloin voi silmät ja korvat auki pitävänä löytää oikein hyviä yrityksiä pyöritettäväksi ilman, että täytyisi itse rakentaa alusta alkaen omaa yritystään. Yritysosto onkin varmasti oikein varteenotettava vaihtoehto ja oli hyvä kuulla tästäkin vaihtoehdosta enemmän.
On ollut erittäin valaisevaa kuulla kaikista niistä vaihtoehdoista ja tukijärjestöistä, joista voi hakea tietoa ja apua oman yrityksen perustamiseen tai yrityksen ostoon. Verrattain paljon on myös tarjolla ilmaista apua ja konsultointia, jota täytynee ehdottomasti hyödyntää, kun oman yrityksen perustaminen alkaa olla mahdollista lähinnä aikataulupaineiden helpottaessa nykyisestä. Yrittäjyys ja työelämä -kurssi on ollut ehdottoman valaiseva ja erittäin inspiroiva yrittäjyyttä edes vähänkään harkitsevalle ja oman innostukseni kautta olen havainnut myös mieheni alkaneen enemmän pohtia tosissaan yrittäjäksi lähtemistä. Tiedä vielä mihin tästä päästään!
Hirvonen mainitsi useita yrityksen ostoa puoltavia seikkoja. Sellaisia olivat esimerkiksi olemassa olevien yritysten valmis asiakaskunta, valmis palvelu tai tuote sekä valmis toimintakonsepti. Lisäksi yrityksen ostaessa voi yrityksen edellinen omistaja olla aloitusvaiheessa apuna (tämä tosin on hyvin tapauskohtaista). Olemassa olevan yrityksen osto pitää myös toimialueen kilpailuasetelman ennallaan, eikä uusi yrittäjä täten joudu heti kilpailemaan markkinoista. Lisäksi yritysostossa vanhan henkilöstön siirtyessä voi saada kaupan mukana itselleen jo hyvin osaavia ammattilaisia (toki päinvastainenkin on mahdollista).
Hirvosen mukaan toimivan yrityksen ostaminen on kolme kertaa turvallisempaa kuin kokonaan uuden aloittaminen. On kuitenkin muistettava, että yrityksen osto on verrattavissa uuden yrityksen perustamisen ja vakiinnutamisen kustannuksiin.
Yrityksen ostoon liittyy toki myös riskejä. Näistä Hirvonen antoi mm. sellaisia esimerkkejä, että jos lähtee toimialalle, jolta ei ole kokemusta tai sitä ei tunne lainkaan, saattaa päätyä ostamaan yrityksen, joka on jo elinkaarensa lopussa (esimerkiksi valmistaa tuotteita, joille ei ole enää kysyntää tai markkinoita joko tuotteen vanhenemisen takia tai muun vastaavan syyn vuoksi) tai jonka tuotteet/palvelut eivät enää vastaa asiakkaiden tarpeita. Myös yrityksen tuotantovälineet saattavat olla vanhentuneita, jolloin heti yrityksen ostettuaan joutuisikin investoimaan uusiin tuotantovälineisiin sekä yrityksen kehittämiseen. Yritystä tuntematta saattaa myös ostaa huonomaineisen yrityksen. Yritysten osto on myös jossain määrin verrattavissa autokuumeeseen, jolloin yrityksen ostopäätöksen saattaa tehdä liian äkkinäisesti. Esimerkiksi saattaa ostaa yrityksen osakkeita tai osuuksia myyjän painostuksesta, vaikka liiketoimintakauppa olisi ollut järkevämpi. Myös yrityksen henkilökunta saattaakin suhtautua nuivasti uuteen yrittäjään.
Keinoja yrityksen ostamiseksi on Hirvosen mukaan useita. Koska kaikki myytävät yritykset eivät ole julkisissa yrityspörsseissä, on oltava itse aktiivinen ostettavan yrityksen etsinnässä. On myös mahdollista laittaa itse "halutaan ostaa" ilmoitus lehteen. Hirvonen kannustaa myös kiertelemään kaupungilla ja tarkkailemaan kiinnostavia yrityksiä, lukemaan mainoksia ja lehtijuttuja (joista voisi saada vinkkejä), selaamaan internetistä löytyviä yritysten kauppapaikkoja (Suomen yrittäjät RY:n yrityspörssi, Suomen yrityskaupat). Hirvonen mainitsi myös puskaradion hyödyntämisen sekä yrittäjäyhdistykset ja niiden jäsenlehdet. Hyvä keino on myös olla yhteydessä kuntansa elinkeinoasiamieheen tai kehitysyhtiön yritysneuvojaan, sillä he yleensä tietävät, mikäli alueella on haluamasi kaltaisia yrityksiä myynnissä.
Hirvonen muistutti myös, etteivät yrityskaupat välttämättä ole aina kalliita vaan myös kohtuurahalla saa ihan toimivia yrityksiä. Keskimäärin yritysten hinnat ovat niinkin alhaalla kuin 100 000 euroa. Lehdissä usein kirjoitetaan ainoastaan suurista, miljoonaluokan yrityskaupoista, vaikka ihan ykköstuhansillakin tehdään yrityskauppoja jatkuvasti.
Hirvosella oli myös vinkkejä siihen, kuinka sopivan yrityksen löydyttyä kannattaa edetä. Hän suositteli tutustumaan yritykseen etukäteen mm. keräämällä markkinatietoa kohteesta (esitteet, julkiset tilinpäätöstiedot, tuotekuvastot, lehtijutut), asioimalla yrityksessä ja katsomalla kuinka asiakkaita palvellaan, mitä he ostavat, millaiselta yrityksessä näyttää, kiertämällä yrityksen takapihalle, josta selviää kuinka paikat on hoidettu (yritys ja liiketoiminta ovat usein yrittäjänsä näköisiä), tekemällä yrityksestä nettihakuja sekä mahdollisesti myös kysymällä alan asiantuntijoilta ja esim. Josekilta, joka vastaa yrityskaupoista.
Yrityskauppoihin liittyvistä käytännön ongelmista tai pohdittavista asioista Hirvonen listasi mm. seuraavat asiat (Hirvosen diojen pohjalta):
- kuka on myymässä ja mitä?
- myydäänkö osakkeita/osuuksia vai liiketoimintaa?
- taseet ja omistussuhteet voivat olla sotkuisia ja vaativat selvitystyötä
- sopimukset yms. voivat usein olla epäselviä ja hataria (suullisia)
- työsopimukset, alihankintasopimukset yms. saattavat olla erikoisia, eivät välttämättä yleisen työlainsäädännön tai tes;in mukaisia (voi kostautua uudelle yrittäjälle piilevinä vastuina)
- päätöksentekoinformaatiota voi puuttua tai sitä pantataan
- onko myytävä yritys elinkaaren lopussa?
- yritetäänkö yrityksen myynnillä selvittää sotkuinen elämäntilanne?
- yrityksen kehitys usein sattumanvaraista, ei suunniteltua tai järjestelmällistä
Muuta mitä ostajan tulisi huomioida yrityskauppaa tehdessä:
- ovatko koneet ja laitteet sopivia tuotantoon, ettei tule kaupan jälkeen ennakoimattomia investointeja ja kuluja
- sovi tarkasti mitä kauppaan kuuluu (vaadi tarkat luettelot kaupan kohteista)
- vaadi käyttöösi kaikki yritystä koskeva aineisto (tarkista käyttöomaisuuden arvonmääritys ja vaihto-omaisuuden kuranttius)
- tee due dilligence -tutkimus
- älä maksa koko kauppasummaa kerralla ja pohdi mm. olisiko syytä sitoa kauppahinta tulevaan tulokseen
- kauppakirjaan merkintä ostomenettelystä
- muista kilpailukielto-lauseke, ettei entinen yrittäjä perusta uutta yritystä vanhan vastuista päästyään ja ala kilpailla samoista markkinoista
- käytä aina asiantuntijaa juridiikassa
Hirvonen lisäksi korosti osake/osakkuuskaupan ja liiketoimintakaupan olennaisia eroja, jotka on tärkeää tietää yrityskauppoja tehdessä. Osake/osakkuuskauppa on sijoitus, jota ei voi hyödyntää verotuksessa, poistapohja säilyy samana (tasearvot), sijoituksen arvon nousu/lasku realisoituu vasta siitä luovuttaessa ja usein kauppahinta joudutaan ottamaan henkilökohtaisena lainana (oltava henkilökohtaiset vakuudet, maksettava pois omasta palkasta). Liiketoimintakaupassa (ALV 0%) käyttöomaisuudesta voidaan tehdä poistoja, poistopohja voi parantua olennaisesti, laina voidaan ottaa perustettavan yhtiön nimiin ja käyttö- ja vaihto-omaisuudesta voidaan ostaa vain se mitä halutaan/tarvitaan. Liiketoimintakaupassa on siis enemmän valinnanvaraa ja pienemmät henkilökohtaiset vastuut kuin osake/osakkuuskaupassa, jossa lainat otetaan henkilökohtaisesti ja kauppaan kuuluu kaikki yritykseen kuuluva.
On hyvä muistaa myös yrityskummien tuki! Katso myös Pohjois-Karjalan alueen yrityskummit. Yrityskummit ovat kokeneita talouselämän ammattilaisia ja heidän lahjansa uudelle yrittäjälle/yritykselle ovat mm. kokemus ja kontaktit. Lisäksi kummit tekevät työtä vapaaehtoisesti, joten kummien avun hyväksyminen ei tuo yritykselle lisäkuluja. En ollutkaan aiemmin tällaisesta kuullutkaan, joten todella hyvä olikin, että Hirvonen toi tämänkin vaihtoehdon esille. Ei tarvitsekaan välttämättä kärvistellä itse ongelmien kanssa, kun niihin voi saada apua ja näkemystä joltakin oikeasti asioista tietävältä.
Hirvonen toi esille hyviä pointteja ja kattavan muistilistan yritysostoa suunnittelevalle. Hän myös korosti erityisesti sitä, että tällä hetkellä Suomessa on erittäin paljon yrityksiä, joissa omistaja-johtaja on muutaman vuoden sisällä siirtymässä eläkkeelle, ja ettei kaikille yrityksille ole perhepiirissä jatkajaa, jolloin voi silmät ja korvat auki pitävänä löytää oikein hyviä yrityksiä pyöritettäväksi ilman, että täytyisi itse rakentaa alusta alkaen omaa yritystään. Yritysosto onkin varmasti oikein varteenotettava vaihtoehto ja oli hyvä kuulla tästäkin vaihtoehdosta enemmän.
On ollut erittäin valaisevaa kuulla kaikista niistä vaihtoehdoista ja tukijärjestöistä, joista voi hakea tietoa ja apua oman yrityksen perustamiseen tai yrityksen ostoon. Verrattain paljon on myös tarjolla ilmaista apua ja konsultointia, jota täytynee ehdottomasti hyödyntää, kun oman yrityksen perustaminen alkaa olla mahdollista lähinnä aikataulupaineiden helpottaessa nykyisestä. Yrittäjyys ja työelämä -kurssi on ollut ehdottoman valaiseva ja erittäin inspiroiva yrittäjyyttä edes vähänkään harkitsevalle ja oman innostukseni kautta olen havainnut myös mieheni alkaneen enemmän pohtia tosissaan yrittäjäksi lähtemistä. Tiedä vielä mihin tästä päästään!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)