Viimeisellä Yrittäjyys ja työelämä -kurssin tapaamisella 1.4. saimme kuulla Miika Sunikan ajatuksia ja näkemyksiä yrittäjyydestä. Sunikka on koulutukseltaan tuotantotalouden diplomi-insinööri, joka on lähtöisin Joensuusta ja palannut n. 6 vuotta sitten paluumuuttajana yrittäjäksi Joensuuhun sukupolvenvaihdoksen myötä. Sunikka omistaa kolme yritystä itse luomansa Hyvän Tekijä -yhtiöt nimikkeen alla. Ensimmäisen näistä, Timanttimiehet, omistajaksi Sunikka tuli sukupolvenvaihdoksen myötä. Tämän jälkeen hän hankki yrityskauppojen myötä kaksi muuta yritystä Sähköinston sekä Joen Talon. Näistä kolmesta vain Sähköinstolla on ulkopuolinen toimitusjohtaja. Kahta muuta Sunikka johtaa itse. Lisäksi Sunikka on mukana Joensuun Yrittäjien toiminnassa (puheenjohtaja).
Sunikka toi esille Joona Kapasen tavoin, että välttämättä yrittäjällä ei itsellään tarvitse olla koulutusta jonkin alan töistä, kunhan hänellä vain on sitten asiansa osaavia työntekijöitä (itse voi keskittyä lähinnä yrityksen pyörittämiseen). Hänellä itsellään ei ollut rakennusalan koulutusta alla lähtiessään isänsä yritykseen yrittäjäksi. Hän myös toi esille sen pointin, että suurimmassa osassa tapauksista omistajanvaihdokset tapahtuvat kulisseissa, joten kannattaa ehdottomasti Sunikan (kuten Tapani Hirvosenkin) mukaan kulkea silmät ja korvat avoinna mahdollisista yrityskaupoista. Kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota yrityksiin, joissa omistaja-johtaja alkaa olla viidenkympin paremmalla puolella, jolloin on hyvin mahdollista, että yritys tulee lähivuosina myyntiin, jollei sille ole jatkajaa perhepiirissä.
Sunikka korosti myös pk-yritysten suurta yhteiskunnallista merkitystä, sillä pk-yritykset käytännössä pyörittävät yhteiskuntaa työllistämällä suuryrityksiä (joiden lukumäärä on vähäinen verrattaessa pk-yrityksiin) enemmän ja laajemmalla alalla.
Sunikka puhui myös jonkin verran siitä, mitä yrittäminen on. Hänen, kuten suurimman osan kurssin puhujista, kokemus yrittäjyydestä oli, että se on käytännössä elämäntapa, ajattelu- ja toimintatapa sekä tapa suhtautua työntekoon. Yrittäminen on itse toimeentulon hankkimista omassa yrityksessä ja onkin mielenkiintoinen vaihtoehto palkkatyölle. Siihen liittyy mahdollisuus menestyä taloudellisesti (huomattavasti paremmin kuin palkkatyössä) mutta samalla se sisältää taloudellisen riskin, eli menetysten mahdollisuuden. Yrittäjyyteen kuuluu vapauden ja itsensä toteuttamisen lisäksi vastuu kaikesta eli koko paletin pyörimisestä sekä vaatii kykyä itsenäiseen päätöksentekoon. Yrittäjyys mahdollistaa toiminnan laajassa toimijaverkossa ja monenlaisen yhteistyön tekemisen.
Yrittäjyyteen on liitetty monenlaisia attribuutteja ja on lukuisia listauksia siitä, mitä menestyvän yrittäjän tulisi osata tai millaisia ominaisuuksia hänellä tulisi olla. Näistä Sunikka totesi, että olennaisinta on halu ryhtyä yrittäjäksi. Hänen mukaansa jos vain on tahtoa, niin löytää kyllä keinotkin toteuttaa itseään ja saada toimintansa kannattamaan. Samalla linjalla jatkaen hän myös totesi, että yrittäjyys on parasta silloin kun menee hyvin ja yhtä lailla kurjinta ikinä kun menee huonosti. Tyytyväisyyden tunnetta hän piti pahimpana yrittäjän syntinä. Sitä, että kun ollaan tyytyväisiä johonkin eikä enää pyritä kehittymään tai keksimään uutta, niin silloin alkaa yrityksen alamäki, sillä yritystoimintaan liittyy kehittyminen, eteenpäinmeno sekä uusiutuminen.
Sunikka itse uskoi yrittäjäksi ryhtymiseensä vaikuttaneen kaikista eniten hänen oma tarpeensa elämänmuutokselle. Hän oli ennen yrittäjäksi lähtemistä palkkatyössä ja ennen lähtöään koki työpaikan yleisen ilmapiirin ikäväksi, ei eteenpäinvieväksi. Mallia hän sai myös yrittäjäksi lähteneiltä ystäviltään ja näiden mielipiteet ja kokemukset vaikuttivat paljon myös hänen uskallukseensa lähteä yrittäjäksi. Hänen henkilökohtainen kokemuksensa yrittämisestä on, että se on elämäntapa, jossa samalla kertaa saa yrittäjän vapauden sekä vastuun kaikesta. Hän huomautti kuitenkin myös, että on tärkeää osata vetää raja työajan ja vapaa-ajan välille. Etenkin, kun on perhettä, on erittäin hyvä osata priorisoida asioita, sillä työ vie helposti mukanaan. Menestyminen on Sunikan mukaan suhteellista, sillä ihminen voi pitää itseään menestyneenä tyytymällä muuhunkin kuin voiton maksimointiin jokaisella tilikaudella. Hän kertoi itse esimerkin siitä, että hän toki voisi tehdä parempaakin tulosta, jos tinkisi muista ehdoistaan, kuten perheen kanssa ajanvietosta, mutta hän arvostaa korkeammalle ajanvieton lastensa kanssa kuin mitä hän arvostaa mahdollisen suuremman taloudellisen hyödyn.
Muut yrittäjät Sunikka kokee ensisijaisesti työkavereikseen ja hänestä on erittäin tärkeää, että kilpailijoihin pidetään hyvät välit ja hyvät kommunikointisuhteet. Kilpailun ei tarvitse olla toista kampittamaan pyrkivää vaan hyvässä hengessä kilpailu on varmasti kaikille paljon antoisampaa.
Sunikan vinkit yrityksen aloittamista pohtiville peilautuivat yleisiin ajatuksiin liiketoiminnan aloittamisesta. Sunikan mukaan osaamista ei tulisi korostaa liiaksi tai ajatella liian suurena kynnyskysymyksenä yrittäjäksi lähtemiselle. Hänellä itsellään ei ollut rakennusalan kokemusta siirtyessään isänsä yrityksen johtoon. Samoilla linjoilla osaamisen yliarvostamisesta oli Joona Kapanen, joka myös korosti, ettei pidä olla liikaa osaamisensa kahleissa, sillä kaikelle työlle kyllä löytyy osaava tekijä, kunhan vain osaa etsiä eikä kaikkea tarvitse osata itse. Perustamisen ja ostamisen vaihtoehtoja Sunikka käsitteli siten, että yrityskaupat mahdollistavat ainakin kasvun huomattavasti helpommin kuin kaiken toiminnan rakentaminen itse. Hän itse kasvatti yritystään yrityskaupoilla ja koki sen oikein hyväksi vaihtoehdoksi, sillä yritykset olivat jo tehneet pohjatyön mm. asiakashankinnassa, toiminnan järjestämisessä jne. Liiketoimintasuunnitelmassa Sunikka korosti mm. seuraavien seikkojen pohtimista: Ketkä olisivat mahdolliset asiakkaat? Mistä työntekijöitä? Millaiset ovat markkinat eli kuinka helppo markkinoille on lähteä, millainen kilpailutilanne markkinoilla on? Helpoilla markkinoilla on myös paljon kilpailijoita, eli matalan kynnyksen aloilla kilpailua varmasti riittää, kun taas mahdollisesti alkuinvestointeja vaativilla aloilla ei välttämättä kilpailijoillakaan ole pääomaa investoitavana.
Sunikka kertoi lisäksi myös yrityskauppaprosessista, sillä onhan hänellä niistä omakohtaista kokemusta. Sunikan mukaan prosessi alkaa yhteydenotosta ja alustavasta keskustelusta. Tässä olennaista on silmät ja korvat auki kulkemisen rooli, sillä usein saa kuulla mutkien kautta jonkun mahdollisesti olevan luopumassa toiminnasta lähiaikoina, jolloin kannattaa rohkeasti avata keskusteluyhteyttä ja tiedustella asiaa. Yrityskauppaa tehdessä on oltava selvillä myös omat resurssit, ajatukset ja tavoitteet. Onko juuri nyt mahdollista ottaa uutta yritystä osaksi omaa liiketoimintaansa, sillä yrityksen osto tarkoittaa väistämättä sitä, että olemassaoleva yritys jää taka-alalle joksikin aikaa, kun täytyy panostaa resursseja uuteen yritykseen. Täytyy myös tietää mitä uudella liiketoiminnalla aikoo tehdä, mitä suunnitelmia sen varalle on ja mitkä ovat ne tavoitteet, jotka uusi liiketoiminta auttaa täyttämään. Rahoitusvaihtoehdot on myös oltava selvillä, kuinka yritysosto toteutetaan? Otetaanko siihen lainaa ja mistä tai saadaanko sitä edes? Sunikka sanoi itse saaneensa rahoitusta kaikilla yritysostokerroilla Finnveralta ja Finnvera tuntuu muutenkin monen muunkin puhujan puheissa olevan yleisin rahoittaja yritysostoissa ja yritysten perustamisissa. Tämän jälkeen seuraa neuvottelu yrityskaupasta ja sopimuksen tekeminen.
Ostohinnoista Sunikka mainitsi sen verran, että täytyy ymmärtää myös myyjän kuin ostajankin se, ettei yrityksillä yleensä tehdä rahaa siinä vaiheessa kun ne myydään. Usein kauppahinta on reilusti alhaisempi kuin mitä edes tuotto-odotukset ovat. Harvoin myös yrityksillä on jonoksi asti ostajia ja usein onkin niin, että hinnan saa kyllä neuvoteltua sopivaksi, etenkin niissä tilanteissa, kun jatkajaa ei yritykselle muuten ole. Sunikan mukaan myyjän onkin ymmärrettävä se tilanne, missä hän on. Tahtooko hän yrityksen jatkuvan, vaikka hän ei siinä enää olekaan mukana, tahtooko hän, että pääsee velvoitteistaan ja eläkkeelle? Sunikka mainitsi myös yritystoiminnan lopettamisen olevan Suomessa huomattavasti vaikeampaa kuin sen myymisen. Tätä väitettä tukee ehdottomasti myös aiemmin kuulemamme tapaus Ompelimo Pauliina, jolloin yrityksen toiminnan kannattamattomana alasajanut Essi Seppälä kertoi kokeneensa suuriakin vaikeuksia, kun häneltä tivattiin miksi hän lopetti yrityksensä toiminnan, vaikka hän oli selvittänyt sen olleen kannattamatonta. Ei siis todellakaan ollut itsestään selvää, että kannattamaton liiketoiminta voidaan lopettaa.
Sunikka mainitsi myös yrityksen kauppahinnasta sen olevan ainoastaan ostajan ja myyjän välinen sopimus, eikä kukaan ulkopuolinen voi määrätä minkä hintainen yrityksen pitäisi olla. Hän kehotti myös pohtimaan tarkkaan mistä kannattaa maksaa (esim. asiakkaat, työntekijät, erityisosaaminen, koneet ja kalusto)? Esimerkiksi kannattaako maksaa vanhentuneista koneista ja kalustosta? Entä jos uusi yrittäjä aikookin muuttaa liiketoimintaa johonkin toisen tuotteen valmistukseen, tarvitseeko hän silloin kaikkea sitä laitteistoa? Tässä kohtaa tulee Tapani Hirvosen mainitsema ero yrityskauppatapojen välillä (osakkeet/osakkuus vai liiketoimintakauppa), sillä toisessa voi valita mitä kauppaan haluaa mukaan ja toisessa koko hoito kuuluu automaattisesti kauppaan. Sunikan mukaan tulee myös ottaa huomioon kuinka ostetusta yrityksestä saa itselleen palkan.
Kaiken kaikkiaan Sunikka kertasi monia asioita, joita olimme kuulleet jo aiemmilla kokoontumiskerroilla ja olikin oikein hyvä, että samat teemat tuntuivat toistuvan useammilla yrittäjillä. Yrittäjyydessäkin on siis tiettyjä suuntaviivoja, joiden mukaan jokainen toimii vaikkakin omia erityisalueitaan korostaen. Asioiden kertautuessa ne jäävät myös paremmin mieleen, joten oli hyvä, että toisteisuuttakin oli. Sunikan puhe oli myös siinä mielessä inspiroiva, että hän uskoi yrittämiseen ja erityisesti pk-yrittäjyyteen ja tahtoikin siihen kaikkia kannustaa. Hänellä itsellään oli hyvin myönteinen asenne yrittäjyyteen, kuten kaikilla muillakin kurssin puhujilla, joten ehkä sitä itsekin uskaltaa jossain vaiheessa ryhtyä sanoista tekoihin. Sunikka myös muistutti,että usein yrittäjyyteen tarjoutuu tilaisuuksia ja otollisissa olosuhteissa siihen kannattaa ehdottomasti tarttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti