Viimeisellä Yrittäjyys ja työelämä -kurssin tapaamisella 1.4. saimme kuulla Miika Sunikan ajatuksia ja näkemyksiä yrittäjyydestä. Sunikka on koulutukseltaan tuotantotalouden diplomi-insinööri, joka on lähtöisin Joensuusta ja palannut n. 6 vuotta sitten paluumuuttajana yrittäjäksi Joensuuhun sukupolvenvaihdoksen myötä. Sunikka omistaa kolme yritystä itse luomansa Hyvän Tekijä -yhtiöt nimikkeen alla. Ensimmäisen näistä, Timanttimiehet, omistajaksi Sunikka tuli sukupolvenvaihdoksen myötä. Tämän jälkeen hän hankki yrityskauppojen myötä kaksi muuta yritystä Sähköinston sekä Joen Talon. Näistä kolmesta vain Sähköinstolla on ulkopuolinen toimitusjohtaja. Kahta muuta Sunikka johtaa itse. Lisäksi Sunikka on mukana Joensuun Yrittäjien toiminnassa (puheenjohtaja).
Sunikka toi esille Joona Kapasen tavoin, että välttämättä yrittäjällä ei itsellään tarvitse olla koulutusta jonkin alan töistä, kunhan hänellä vain on sitten asiansa osaavia työntekijöitä (itse voi keskittyä lähinnä yrityksen pyörittämiseen). Hänellä itsellään ei ollut rakennusalan koulutusta alla lähtiessään isänsä yritykseen yrittäjäksi. Hän myös toi esille sen pointin, että suurimmassa osassa tapauksista omistajanvaihdokset tapahtuvat kulisseissa, joten kannattaa ehdottomasti Sunikan (kuten Tapani Hirvosenkin) mukaan kulkea silmät ja korvat avoinna mahdollisista yrityskaupoista. Kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota yrityksiin, joissa omistaja-johtaja alkaa olla viidenkympin paremmalla puolella, jolloin on hyvin mahdollista, että yritys tulee lähivuosina myyntiin, jollei sille ole jatkajaa perhepiirissä.
Sunikka korosti myös pk-yritysten suurta yhteiskunnallista merkitystä, sillä pk-yritykset käytännössä pyörittävät yhteiskuntaa työllistämällä suuryrityksiä (joiden lukumäärä on vähäinen verrattaessa pk-yrityksiin) enemmän ja laajemmalla alalla.
Sunikka puhui myös jonkin verran siitä, mitä yrittäminen on. Hänen, kuten suurimman osan kurssin puhujista, kokemus yrittäjyydestä oli, että se on käytännössä elämäntapa, ajattelu- ja toimintatapa sekä tapa suhtautua työntekoon. Yrittäminen on itse toimeentulon hankkimista omassa yrityksessä ja onkin mielenkiintoinen vaihtoehto palkkatyölle. Siihen liittyy mahdollisuus menestyä taloudellisesti (huomattavasti paremmin kuin palkkatyössä) mutta samalla se sisältää taloudellisen riskin, eli menetysten mahdollisuuden. Yrittäjyyteen kuuluu vapauden ja itsensä toteuttamisen lisäksi vastuu kaikesta eli koko paletin pyörimisestä sekä vaatii kykyä itsenäiseen päätöksentekoon. Yrittäjyys mahdollistaa toiminnan laajassa toimijaverkossa ja monenlaisen yhteistyön tekemisen.
Yrittäjyyteen on liitetty monenlaisia attribuutteja ja on lukuisia listauksia siitä, mitä menestyvän yrittäjän tulisi osata tai millaisia ominaisuuksia hänellä tulisi olla. Näistä Sunikka totesi, että olennaisinta on halu ryhtyä yrittäjäksi. Hänen mukaansa jos vain on tahtoa, niin löytää kyllä keinotkin toteuttaa itseään ja saada toimintansa kannattamaan. Samalla linjalla jatkaen hän myös totesi, että yrittäjyys on parasta silloin kun menee hyvin ja yhtä lailla kurjinta ikinä kun menee huonosti. Tyytyväisyyden tunnetta hän piti pahimpana yrittäjän syntinä. Sitä, että kun ollaan tyytyväisiä johonkin eikä enää pyritä kehittymään tai keksimään uutta, niin silloin alkaa yrityksen alamäki, sillä yritystoimintaan liittyy kehittyminen, eteenpäinmeno sekä uusiutuminen.
Sunikka itse uskoi yrittäjäksi ryhtymiseensä vaikuttaneen kaikista eniten hänen oma tarpeensa elämänmuutokselle. Hän oli ennen yrittäjäksi lähtemistä palkkatyössä ja ennen lähtöään koki työpaikan yleisen ilmapiirin ikäväksi, ei eteenpäinvieväksi. Mallia hän sai myös yrittäjäksi lähteneiltä ystäviltään ja näiden mielipiteet ja kokemukset vaikuttivat paljon myös hänen uskallukseensa lähteä yrittäjäksi. Hänen henkilökohtainen kokemuksensa yrittämisestä on, että se on elämäntapa, jossa samalla kertaa saa yrittäjän vapauden sekä vastuun kaikesta. Hän huomautti kuitenkin myös, että on tärkeää osata vetää raja työajan ja vapaa-ajan välille. Etenkin, kun on perhettä, on erittäin hyvä osata priorisoida asioita, sillä työ vie helposti mukanaan. Menestyminen on Sunikan mukaan suhteellista, sillä ihminen voi pitää itseään menestyneenä tyytymällä muuhunkin kuin voiton maksimointiin jokaisella tilikaudella. Hän kertoi itse esimerkin siitä, että hän toki voisi tehdä parempaakin tulosta, jos tinkisi muista ehdoistaan, kuten perheen kanssa ajanvietosta, mutta hän arvostaa korkeammalle ajanvieton lastensa kanssa kuin mitä hän arvostaa mahdollisen suuremman taloudellisen hyödyn.
Muut yrittäjät Sunikka kokee ensisijaisesti työkavereikseen ja hänestä on erittäin tärkeää, että kilpailijoihin pidetään hyvät välit ja hyvät kommunikointisuhteet. Kilpailun ei tarvitse olla toista kampittamaan pyrkivää vaan hyvässä hengessä kilpailu on varmasti kaikille paljon antoisampaa.
Sunikan vinkit yrityksen aloittamista pohtiville peilautuivat yleisiin ajatuksiin liiketoiminnan aloittamisesta. Sunikan mukaan osaamista ei tulisi korostaa liiaksi tai ajatella liian suurena kynnyskysymyksenä yrittäjäksi lähtemiselle. Hänellä itsellään ei ollut rakennusalan kokemusta siirtyessään isänsä yrityksen johtoon. Samoilla linjoilla osaamisen yliarvostamisesta oli Joona Kapanen, joka myös korosti, ettei pidä olla liikaa osaamisensa kahleissa, sillä kaikelle työlle kyllä löytyy osaava tekijä, kunhan vain osaa etsiä eikä kaikkea tarvitse osata itse. Perustamisen ja ostamisen vaihtoehtoja Sunikka käsitteli siten, että yrityskaupat mahdollistavat ainakin kasvun huomattavasti helpommin kuin kaiken toiminnan rakentaminen itse. Hän itse kasvatti yritystään yrityskaupoilla ja koki sen oikein hyväksi vaihtoehdoksi, sillä yritykset olivat jo tehneet pohjatyön mm. asiakashankinnassa, toiminnan järjestämisessä jne. Liiketoimintasuunnitelmassa Sunikka korosti mm. seuraavien seikkojen pohtimista: Ketkä olisivat mahdolliset asiakkaat? Mistä työntekijöitä? Millaiset ovat markkinat eli kuinka helppo markkinoille on lähteä, millainen kilpailutilanne markkinoilla on? Helpoilla markkinoilla on myös paljon kilpailijoita, eli matalan kynnyksen aloilla kilpailua varmasti riittää, kun taas mahdollisesti alkuinvestointeja vaativilla aloilla ei välttämättä kilpailijoillakaan ole pääomaa investoitavana.
Sunikka kertoi lisäksi myös yrityskauppaprosessista, sillä onhan hänellä niistä omakohtaista kokemusta. Sunikan mukaan prosessi alkaa yhteydenotosta ja alustavasta keskustelusta. Tässä olennaista on silmät ja korvat auki kulkemisen rooli, sillä usein saa kuulla mutkien kautta jonkun mahdollisesti olevan luopumassa toiminnasta lähiaikoina, jolloin kannattaa rohkeasti avata keskusteluyhteyttä ja tiedustella asiaa. Yrityskauppaa tehdessä on oltava selvillä myös omat resurssit, ajatukset ja tavoitteet. Onko juuri nyt mahdollista ottaa uutta yritystä osaksi omaa liiketoimintaansa, sillä yrityksen osto tarkoittaa väistämättä sitä, että olemassaoleva yritys jää taka-alalle joksikin aikaa, kun täytyy panostaa resursseja uuteen yritykseen. Täytyy myös tietää mitä uudella liiketoiminnalla aikoo tehdä, mitä suunnitelmia sen varalle on ja mitkä ovat ne tavoitteet, jotka uusi liiketoiminta auttaa täyttämään. Rahoitusvaihtoehdot on myös oltava selvillä, kuinka yritysosto toteutetaan? Otetaanko siihen lainaa ja mistä tai saadaanko sitä edes? Sunikka sanoi itse saaneensa rahoitusta kaikilla yritysostokerroilla Finnveralta ja Finnvera tuntuu muutenkin monen muunkin puhujan puheissa olevan yleisin rahoittaja yritysostoissa ja yritysten perustamisissa. Tämän jälkeen seuraa neuvottelu yrityskaupasta ja sopimuksen tekeminen.
Ostohinnoista Sunikka mainitsi sen verran, että täytyy ymmärtää myös myyjän kuin ostajankin se, ettei yrityksillä yleensä tehdä rahaa siinä vaiheessa kun ne myydään. Usein kauppahinta on reilusti alhaisempi kuin mitä edes tuotto-odotukset ovat. Harvoin myös yrityksillä on jonoksi asti ostajia ja usein onkin niin, että hinnan saa kyllä neuvoteltua sopivaksi, etenkin niissä tilanteissa, kun jatkajaa ei yritykselle muuten ole. Sunikan mukaan myyjän onkin ymmärrettävä se tilanne, missä hän on. Tahtooko hän yrityksen jatkuvan, vaikka hän ei siinä enää olekaan mukana, tahtooko hän, että pääsee velvoitteistaan ja eläkkeelle? Sunikka mainitsi myös yritystoiminnan lopettamisen olevan Suomessa huomattavasti vaikeampaa kuin sen myymisen. Tätä väitettä tukee ehdottomasti myös aiemmin kuulemamme tapaus Ompelimo Pauliina, jolloin yrityksen toiminnan kannattamattomana alasajanut Essi Seppälä kertoi kokeneensa suuriakin vaikeuksia, kun häneltä tivattiin miksi hän lopetti yrityksensä toiminnan, vaikka hän oli selvittänyt sen olleen kannattamatonta. Ei siis todellakaan ollut itsestään selvää, että kannattamaton liiketoiminta voidaan lopettaa.
Sunikka mainitsi myös yrityksen kauppahinnasta sen olevan ainoastaan ostajan ja myyjän välinen sopimus, eikä kukaan ulkopuolinen voi määrätä minkä hintainen yrityksen pitäisi olla. Hän kehotti myös pohtimaan tarkkaan mistä kannattaa maksaa (esim. asiakkaat, työntekijät, erityisosaaminen, koneet ja kalusto)? Esimerkiksi kannattaako maksaa vanhentuneista koneista ja kalustosta? Entä jos uusi yrittäjä aikookin muuttaa liiketoimintaa johonkin toisen tuotteen valmistukseen, tarvitseeko hän silloin kaikkea sitä laitteistoa? Tässä kohtaa tulee Tapani Hirvosen mainitsema ero yrityskauppatapojen välillä (osakkeet/osakkuus vai liiketoimintakauppa), sillä toisessa voi valita mitä kauppaan haluaa mukaan ja toisessa koko hoito kuuluu automaattisesti kauppaan. Sunikan mukaan tulee myös ottaa huomioon kuinka ostetusta yrityksestä saa itselleen palkan.
Kaiken kaikkiaan Sunikka kertasi monia asioita, joita olimme kuulleet jo aiemmilla kokoontumiskerroilla ja olikin oikein hyvä, että samat teemat tuntuivat toistuvan useammilla yrittäjillä. Yrittäjyydessäkin on siis tiettyjä suuntaviivoja, joiden mukaan jokainen toimii vaikkakin omia erityisalueitaan korostaen. Asioiden kertautuessa ne jäävät myös paremmin mieleen, joten oli hyvä, että toisteisuuttakin oli. Sunikan puhe oli myös siinä mielessä inspiroiva, että hän uskoi yrittämiseen ja erityisesti pk-yrittäjyyteen ja tahtoikin siihen kaikkia kannustaa. Hänellä itsellään oli hyvin myönteinen asenne yrittäjyyteen, kuten kaikilla muillakin kurssin puhujilla, joten ehkä sitä itsekin uskaltaa jossain vaiheessa ryhtyä sanoista tekoihin. Sunikka myös muistutti,että usein yrittäjyyteen tarjoutuu tilaisuuksia ja otollisissa olosuhteissa siihen kannattaa ehdottomasti tarttua.
torstai 2. huhtikuuta 2015
9. Yrittäjyys ja työelämä: Tapani Hirvonen kertoo Josekista ja liiketoiminnan sekä yritysten ostamisesta ja myynnistä
19.3. tapaamiskerralla meille kävi puhumassa myös Tapani Hirvonen, joka toimii Josekin yritysneuvojana. Hän kertoi kuinka yrityksen perustamisen sijaan voi myös ostaa valmiin yrityksen tai liiketoiminnan. Josek vastaakin Joensuun seudun talouselämän kehittämisestä ja sen kautta voi etsiä yrityksiä ostettavaksi tai myydä oman yrityksensä. Hirvosen mukaan yritysmarkkinoilla on tällä hetkellä erityisesti ostajan markkinat, johtuen siitä, että monissa yrityksissä on sukupolvenvaihdokset edessä, mutta kiinnostuneita jatkajia ei välttämättä löydy perhepiiristä. Tällöin yritykset tulevat myyntiin niin, että ulkopuolisetkin voivat niitä ostaa. Yrityksen ostaminen ei myöskään ole esteenä starttirahan saamiselle, mikäli epäilee, ettei sitä voisi saada muuten kuin perustamalla uuden yrityksen. Starttirahaa kun saa, kunhan ei ole aiemmin ollut Y-tunnusta.
Hirvonen mainitsi useita yrityksen ostoa puoltavia seikkoja. Sellaisia olivat esimerkiksi olemassa olevien yritysten valmis asiakaskunta, valmis palvelu tai tuote sekä valmis toimintakonsepti. Lisäksi yrityksen ostaessa voi yrityksen edellinen omistaja olla aloitusvaiheessa apuna (tämä tosin on hyvin tapauskohtaista). Olemassa olevan yrityksen osto pitää myös toimialueen kilpailuasetelman ennallaan, eikä uusi yrittäjä täten joudu heti kilpailemaan markkinoista. Lisäksi yritysostossa vanhan henkilöstön siirtyessä voi saada kaupan mukana itselleen jo hyvin osaavia ammattilaisia (toki päinvastainenkin on mahdollista).
Hirvosen mukaan toimivan yrityksen ostaminen on kolme kertaa turvallisempaa kuin kokonaan uuden aloittaminen. On kuitenkin muistettava, että yrityksen osto on verrattavissa uuden yrityksen perustamisen ja vakiinnutamisen kustannuksiin.
Yrityksen ostoon liittyy toki myös riskejä. Näistä Hirvonen antoi mm. sellaisia esimerkkejä, että jos lähtee toimialalle, jolta ei ole kokemusta tai sitä ei tunne lainkaan, saattaa päätyä ostamaan yrityksen, joka on jo elinkaarensa lopussa (esimerkiksi valmistaa tuotteita, joille ei ole enää kysyntää tai markkinoita joko tuotteen vanhenemisen takia tai muun vastaavan syyn vuoksi) tai jonka tuotteet/palvelut eivät enää vastaa asiakkaiden tarpeita. Myös yrityksen tuotantovälineet saattavat olla vanhentuneita, jolloin heti yrityksen ostettuaan joutuisikin investoimaan uusiin tuotantovälineisiin sekä yrityksen kehittämiseen. Yritystä tuntematta saattaa myös ostaa huonomaineisen yrityksen. Yritysten osto on myös jossain määrin verrattavissa autokuumeeseen, jolloin yrityksen ostopäätöksen saattaa tehdä liian äkkinäisesti. Esimerkiksi saattaa ostaa yrityksen osakkeita tai osuuksia myyjän painostuksesta, vaikka liiketoimintakauppa olisi ollut järkevämpi. Myös yrityksen henkilökunta saattaakin suhtautua nuivasti uuteen yrittäjään.
Keinoja yrityksen ostamiseksi on Hirvosen mukaan useita. Koska kaikki myytävät yritykset eivät ole julkisissa yrityspörsseissä, on oltava itse aktiivinen ostettavan yrityksen etsinnässä. On myös mahdollista laittaa itse "halutaan ostaa" ilmoitus lehteen. Hirvonen kannustaa myös kiertelemään kaupungilla ja tarkkailemaan kiinnostavia yrityksiä, lukemaan mainoksia ja lehtijuttuja (joista voisi saada vinkkejä), selaamaan internetistä löytyviä yritysten kauppapaikkoja (Suomen yrittäjät RY:n yrityspörssi, Suomen yrityskaupat). Hirvonen mainitsi myös puskaradion hyödyntämisen sekä yrittäjäyhdistykset ja niiden jäsenlehdet. Hyvä keino on myös olla yhteydessä kuntansa elinkeinoasiamieheen tai kehitysyhtiön yritysneuvojaan, sillä he yleensä tietävät, mikäli alueella on haluamasi kaltaisia yrityksiä myynnissä.
Hirvonen muistutti myös, etteivät yrityskaupat välttämättä ole aina kalliita vaan myös kohtuurahalla saa ihan toimivia yrityksiä. Keskimäärin yritysten hinnat ovat niinkin alhaalla kuin 100 000 euroa. Lehdissä usein kirjoitetaan ainoastaan suurista, miljoonaluokan yrityskaupoista, vaikka ihan ykköstuhansillakin tehdään yrityskauppoja jatkuvasti.
Hirvosella oli myös vinkkejä siihen, kuinka sopivan yrityksen löydyttyä kannattaa edetä. Hän suositteli tutustumaan yritykseen etukäteen mm. keräämällä markkinatietoa kohteesta (esitteet, julkiset tilinpäätöstiedot, tuotekuvastot, lehtijutut), asioimalla yrityksessä ja katsomalla kuinka asiakkaita palvellaan, mitä he ostavat, millaiselta yrityksessä näyttää, kiertämällä yrityksen takapihalle, josta selviää kuinka paikat on hoidettu (yritys ja liiketoiminta ovat usein yrittäjänsä näköisiä), tekemällä yrityksestä nettihakuja sekä mahdollisesti myös kysymällä alan asiantuntijoilta ja esim. Josekilta, joka vastaa yrityskaupoista.
Yrityskauppoihin liittyvistä käytännön ongelmista tai pohdittavista asioista Hirvonen listasi mm. seuraavat asiat (Hirvosen diojen pohjalta):
Hirvonen lisäksi korosti osake/osakkuuskaupan ja liiketoimintakaupan olennaisia eroja, jotka on tärkeää tietää yrityskauppoja tehdessä. Osake/osakkuuskauppa on sijoitus, jota ei voi hyödyntää verotuksessa, poistapohja säilyy samana (tasearvot), sijoituksen arvon nousu/lasku realisoituu vasta siitä luovuttaessa ja usein kauppahinta joudutaan ottamaan henkilökohtaisena lainana (oltava henkilökohtaiset vakuudet, maksettava pois omasta palkasta). Liiketoimintakaupassa (ALV 0%) käyttöomaisuudesta voidaan tehdä poistoja, poistopohja voi parantua olennaisesti, laina voidaan ottaa perustettavan yhtiön nimiin ja käyttö- ja vaihto-omaisuudesta voidaan ostaa vain se mitä halutaan/tarvitaan. Liiketoimintakaupassa on siis enemmän valinnanvaraa ja pienemmät henkilökohtaiset vastuut kuin osake/osakkuuskaupassa, jossa lainat otetaan henkilökohtaisesti ja kauppaan kuuluu kaikki yritykseen kuuluva.
On hyvä muistaa myös yrityskummien tuki! Katso myös Pohjois-Karjalan alueen yrityskummit. Yrityskummit ovat kokeneita talouselämän ammattilaisia ja heidän lahjansa uudelle yrittäjälle/yritykselle ovat mm. kokemus ja kontaktit. Lisäksi kummit tekevät työtä vapaaehtoisesti, joten kummien avun hyväksyminen ei tuo yritykselle lisäkuluja. En ollutkaan aiemmin tällaisesta kuullutkaan, joten todella hyvä olikin, että Hirvonen toi tämänkin vaihtoehdon esille. Ei tarvitsekaan välttämättä kärvistellä itse ongelmien kanssa, kun niihin voi saada apua ja näkemystä joltakin oikeasti asioista tietävältä.
Hirvonen toi esille hyviä pointteja ja kattavan muistilistan yritysostoa suunnittelevalle. Hän myös korosti erityisesti sitä, että tällä hetkellä Suomessa on erittäin paljon yrityksiä, joissa omistaja-johtaja on muutaman vuoden sisällä siirtymässä eläkkeelle, ja ettei kaikille yrityksille ole perhepiirissä jatkajaa, jolloin voi silmät ja korvat auki pitävänä löytää oikein hyviä yrityksiä pyöritettäväksi ilman, että täytyisi itse rakentaa alusta alkaen omaa yritystään. Yritysosto onkin varmasti oikein varteenotettava vaihtoehto ja oli hyvä kuulla tästäkin vaihtoehdosta enemmän.
On ollut erittäin valaisevaa kuulla kaikista niistä vaihtoehdoista ja tukijärjestöistä, joista voi hakea tietoa ja apua oman yrityksen perustamiseen tai yrityksen ostoon. Verrattain paljon on myös tarjolla ilmaista apua ja konsultointia, jota täytynee ehdottomasti hyödyntää, kun oman yrityksen perustaminen alkaa olla mahdollista lähinnä aikataulupaineiden helpottaessa nykyisestä. Yrittäjyys ja työelämä -kurssi on ollut ehdottoman valaiseva ja erittäin inspiroiva yrittäjyyttä edes vähänkään harkitsevalle ja oman innostukseni kautta olen havainnut myös mieheni alkaneen enemmän pohtia tosissaan yrittäjäksi lähtemistä. Tiedä vielä mihin tästä päästään!
Hirvonen mainitsi useita yrityksen ostoa puoltavia seikkoja. Sellaisia olivat esimerkiksi olemassa olevien yritysten valmis asiakaskunta, valmis palvelu tai tuote sekä valmis toimintakonsepti. Lisäksi yrityksen ostaessa voi yrityksen edellinen omistaja olla aloitusvaiheessa apuna (tämä tosin on hyvin tapauskohtaista). Olemassa olevan yrityksen osto pitää myös toimialueen kilpailuasetelman ennallaan, eikä uusi yrittäjä täten joudu heti kilpailemaan markkinoista. Lisäksi yritysostossa vanhan henkilöstön siirtyessä voi saada kaupan mukana itselleen jo hyvin osaavia ammattilaisia (toki päinvastainenkin on mahdollista).
Hirvosen mukaan toimivan yrityksen ostaminen on kolme kertaa turvallisempaa kuin kokonaan uuden aloittaminen. On kuitenkin muistettava, että yrityksen osto on verrattavissa uuden yrityksen perustamisen ja vakiinnutamisen kustannuksiin.
Yrityksen ostoon liittyy toki myös riskejä. Näistä Hirvonen antoi mm. sellaisia esimerkkejä, että jos lähtee toimialalle, jolta ei ole kokemusta tai sitä ei tunne lainkaan, saattaa päätyä ostamaan yrityksen, joka on jo elinkaarensa lopussa (esimerkiksi valmistaa tuotteita, joille ei ole enää kysyntää tai markkinoita joko tuotteen vanhenemisen takia tai muun vastaavan syyn vuoksi) tai jonka tuotteet/palvelut eivät enää vastaa asiakkaiden tarpeita. Myös yrityksen tuotantovälineet saattavat olla vanhentuneita, jolloin heti yrityksen ostettuaan joutuisikin investoimaan uusiin tuotantovälineisiin sekä yrityksen kehittämiseen. Yritystä tuntematta saattaa myös ostaa huonomaineisen yrityksen. Yritysten osto on myös jossain määrin verrattavissa autokuumeeseen, jolloin yrityksen ostopäätöksen saattaa tehdä liian äkkinäisesti. Esimerkiksi saattaa ostaa yrityksen osakkeita tai osuuksia myyjän painostuksesta, vaikka liiketoimintakauppa olisi ollut järkevämpi. Myös yrityksen henkilökunta saattaakin suhtautua nuivasti uuteen yrittäjään.
Keinoja yrityksen ostamiseksi on Hirvosen mukaan useita. Koska kaikki myytävät yritykset eivät ole julkisissa yrityspörsseissä, on oltava itse aktiivinen ostettavan yrityksen etsinnässä. On myös mahdollista laittaa itse "halutaan ostaa" ilmoitus lehteen. Hirvonen kannustaa myös kiertelemään kaupungilla ja tarkkailemaan kiinnostavia yrityksiä, lukemaan mainoksia ja lehtijuttuja (joista voisi saada vinkkejä), selaamaan internetistä löytyviä yritysten kauppapaikkoja (Suomen yrittäjät RY:n yrityspörssi, Suomen yrityskaupat). Hirvonen mainitsi myös puskaradion hyödyntämisen sekä yrittäjäyhdistykset ja niiden jäsenlehdet. Hyvä keino on myös olla yhteydessä kuntansa elinkeinoasiamieheen tai kehitysyhtiön yritysneuvojaan, sillä he yleensä tietävät, mikäli alueella on haluamasi kaltaisia yrityksiä myynnissä.
Hirvonen muistutti myös, etteivät yrityskaupat välttämättä ole aina kalliita vaan myös kohtuurahalla saa ihan toimivia yrityksiä. Keskimäärin yritysten hinnat ovat niinkin alhaalla kuin 100 000 euroa. Lehdissä usein kirjoitetaan ainoastaan suurista, miljoonaluokan yrityskaupoista, vaikka ihan ykköstuhansillakin tehdään yrityskauppoja jatkuvasti.
Hirvosella oli myös vinkkejä siihen, kuinka sopivan yrityksen löydyttyä kannattaa edetä. Hän suositteli tutustumaan yritykseen etukäteen mm. keräämällä markkinatietoa kohteesta (esitteet, julkiset tilinpäätöstiedot, tuotekuvastot, lehtijutut), asioimalla yrityksessä ja katsomalla kuinka asiakkaita palvellaan, mitä he ostavat, millaiselta yrityksessä näyttää, kiertämällä yrityksen takapihalle, josta selviää kuinka paikat on hoidettu (yritys ja liiketoiminta ovat usein yrittäjänsä näköisiä), tekemällä yrityksestä nettihakuja sekä mahdollisesti myös kysymällä alan asiantuntijoilta ja esim. Josekilta, joka vastaa yrityskaupoista.
Yrityskauppoihin liittyvistä käytännön ongelmista tai pohdittavista asioista Hirvonen listasi mm. seuraavat asiat (Hirvosen diojen pohjalta):
- kuka on myymässä ja mitä?
- myydäänkö osakkeita/osuuksia vai liiketoimintaa?
- taseet ja omistussuhteet voivat olla sotkuisia ja vaativat selvitystyötä
- sopimukset yms. voivat usein olla epäselviä ja hataria (suullisia)
- työsopimukset, alihankintasopimukset yms. saattavat olla erikoisia, eivät välttämättä yleisen työlainsäädännön tai tes;in mukaisia (voi kostautua uudelle yrittäjälle piilevinä vastuina)
- päätöksentekoinformaatiota voi puuttua tai sitä pantataan
- onko myytävä yritys elinkaaren lopussa?
- yritetäänkö yrityksen myynnillä selvittää sotkuinen elämäntilanne?
- yrityksen kehitys usein sattumanvaraista, ei suunniteltua tai järjestelmällistä
Muuta mitä ostajan tulisi huomioida yrityskauppaa tehdessä:
- ovatko koneet ja laitteet sopivia tuotantoon, ettei tule kaupan jälkeen ennakoimattomia investointeja ja kuluja
- sovi tarkasti mitä kauppaan kuuluu (vaadi tarkat luettelot kaupan kohteista)
- vaadi käyttöösi kaikki yritystä koskeva aineisto (tarkista käyttöomaisuuden arvonmääritys ja vaihto-omaisuuden kuranttius)
- tee due dilligence -tutkimus
- älä maksa koko kauppasummaa kerralla ja pohdi mm. olisiko syytä sitoa kauppahinta tulevaan tulokseen
- kauppakirjaan merkintä ostomenettelystä
- muista kilpailukielto-lauseke, ettei entinen yrittäjä perusta uutta yritystä vanhan vastuista päästyään ja ala kilpailla samoista markkinoista
- käytä aina asiantuntijaa juridiikassa
Hirvonen lisäksi korosti osake/osakkuuskaupan ja liiketoimintakaupan olennaisia eroja, jotka on tärkeää tietää yrityskauppoja tehdessä. Osake/osakkuuskauppa on sijoitus, jota ei voi hyödyntää verotuksessa, poistapohja säilyy samana (tasearvot), sijoituksen arvon nousu/lasku realisoituu vasta siitä luovuttaessa ja usein kauppahinta joudutaan ottamaan henkilökohtaisena lainana (oltava henkilökohtaiset vakuudet, maksettava pois omasta palkasta). Liiketoimintakaupassa (ALV 0%) käyttöomaisuudesta voidaan tehdä poistoja, poistopohja voi parantua olennaisesti, laina voidaan ottaa perustettavan yhtiön nimiin ja käyttö- ja vaihto-omaisuudesta voidaan ostaa vain se mitä halutaan/tarvitaan. Liiketoimintakaupassa on siis enemmän valinnanvaraa ja pienemmät henkilökohtaiset vastuut kuin osake/osakkuuskaupassa, jossa lainat otetaan henkilökohtaisesti ja kauppaan kuuluu kaikki yritykseen kuuluva.
On hyvä muistaa myös yrityskummien tuki! Katso myös Pohjois-Karjalan alueen yrityskummit. Yrityskummit ovat kokeneita talouselämän ammattilaisia ja heidän lahjansa uudelle yrittäjälle/yritykselle ovat mm. kokemus ja kontaktit. Lisäksi kummit tekevät työtä vapaaehtoisesti, joten kummien avun hyväksyminen ei tuo yritykselle lisäkuluja. En ollutkaan aiemmin tällaisesta kuullutkaan, joten todella hyvä olikin, että Hirvonen toi tämänkin vaihtoehdon esille. Ei tarvitsekaan välttämättä kärvistellä itse ongelmien kanssa, kun niihin voi saada apua ja näkemystä joltakin oikeasti asioista tietävältä.
Hirvonen toi esille hyviä pointteja ja kattavan muistilistan yritysostoa suunnittelevalle. Hän myös korosti erityisesti sitä, että tällä hetkellä Suomessa on erittäin paljon yrityksiä, joissa omistaja-johtaja on muutaman vuoden sisällä siirtymässä eläkkeelle, ja ettei kaikille yrityksille ole perhepiirissä jatkajaa, jolloin voi silmät ja korvat auki pitävänä löytää oikein hyviä yrityksiä pyöritettäväksi ilman, että täytyisi itse rakentaa alusta alkaen omaa yritystään. Yritysosto onkin varmasti oikein varteenotettava vaihtoehto ja oli hyvä kuulla tästäkin vaihtoehdosta enemmän.
On ollut erittäin valaisevaa kuulla kaikista niistä vaihtoehdoista ja tukijärjestöistä, joista voi hakea tietoa ja apua oman yrityksen perustamiseen tai yrityksen ostoon. Verrattain paljon on myös tarjolla ilmaista apua ja konsultointia, jota täytynee ehdottomasti hyödyntää, kun oman yrityksen perustaminen alkaa olla mahdollista lähinnä aikataulupaineiden helpottaessa nykyisestä. Yrittäjyys ja työelämä -kurssi on ollut ehdottoman valaiseva ja erittäin inspiroiva yrittäjyyttä edes vähänkään harkitsevalle ja oman innostukseni kautta olen havainnut myös mieheni alkaneen enemmän pohtia tosissaan yrittäjäksi lähtemistä. Tiedä vielä mihin tästä päästään!
torstai 26. maaliskuuta 2015
8. Yrittäjyys ja työelämä: Jarmo Laine ja Arctic Trainers
19.3. Yrittäjyys ja työelämä -kurssilla puhujana oli Jarmo Laine, Arctic Trainers yrityksen perustaja. Laine on koulutukseltaan tietotekniikan insinööri ja työskentelikin aiemmin tietohallinnon parissa sekä tiimipäällikkönä.
Yhdeksi syyksi yrittäjäksi lähtemiseen Laine kertoi työhön kyllästymisen. Vaikka sinällään työnsä olikin mielenkiintoista, ei häntä kuitenkaan vapaa-ajalla kiinnostanut enää kehittää itseään eikä mielenkiinto työn ulkopuolella enää riittänyt työssä kohtaamissaan asioissa kehittymiseen. Laine kuitenkin tahtoi paneutua enemmän sellaisiin asioihin, joita hän jaksaa tehdä ja jotka kiinnostavat häntä itseään.
Laine kertoi liikunnan olleen aina suuressa osassa hänen elämässään ja siksi olikin luonnollista kehittää yritystoimintaa nimenomaan liikunnan ympärille. Yrittäjyyteen Laine haki vauhtia osallistumalla ValmennusMajakan yrittäjyyskurssille. Kurssilta Laine haki ajatuksia liikeideaan ja mm. SWOT -analyysiä hyödyntäen selvitti osaamistaan ja intohimoaan. Kurssin aikana Laine kertoi ajatuksen tarkentuneen selkeästi, mutta samalla tunteet yrityksen perustamisesta vaihtelivat epätoivosta voittajafiilikseen. Olisiko tästä ideasta oikeaksi liiketoiminnaksi vai ei?
Kurssin jälkeen Laine perusti Arctic Trainersin, joka tarjoaa liikunta- ja elämyspalveluita. Personal training palveluiden lisäksi Arctic Trainers toi alueelle SUP-lautailun (kesälaji) ja talvisin Arctic Trainers järjestää mm. retkiluistelua. Koko tarjontaan lukeutuu liikuntapalveluihin mm. crosstraining, kuntonyrkkeily, kuntosaliohjaus, ravintoluennot sekä terveyskunnon testaus. Elämyspalveluihin lukeutuu SUP-lautailun lisäksi kajakkimelonta, koskenlasku ja retkiluistelu. Yksityisten lisäksi Arctic Trainers tarjoaa palveluita yrityksille ja yhteisöille.
Laine on ollut tyytyväinen päätökseensä perustaa oma yritys, sillä nyt hän kokee tekevänsä sitä, mitä haluaakin ja mistä on kiinnostunut. Vapaa-ajallaankin hän käyttää paljon aikaa toiminnan suunnitteluun, uusien ideoiden kehittelyyn sekä aiheesta lukemiseen ja siitä lisää oppimiseen.
Rahoitusta yrityksensä perustamiseen Laine sai starttirahaa sekä Finnveran lainaa. Perustamisrahoituksen hän käytti pitkälti välinehankintoihin, markkinointiin sekä yrityksensä lanseeraukseen. Laine korosti hinnoittelun tärkeyttä liiketoiminnan kannattavuudelle. On huomioitava laskelmissaan se työ, josta saa palkkaa ja se, josta ei saa. Palkallisen/laskutettavan työn kun olisi katettava myös laskuttamattomat työtunnit. Palveluiden ja tuotteiden hinnoittelussa on huomioitava se, mitä ihmiset ovat palveluista valmiita maksamaan, mikä on hintojen raja-arvo? Työn hinnoittelun lisäksi on huomioitava kulut, joiden vähentämisen jälkeen vasta päästään siihen, että mihin sen oman työnsä, osaamisensa ja asiantuntemuksensa arvottaa. Yrityksestä pitäisi kuitenkin yrittäjänkin saada sen verran rahaa itselleen, että sillä elää.
Laine avasi myös markkinoinnin roolia yrityksen toiminnassa. Hän luetteli päämarkkinointilähteiksiin mm. lehtijutut, sosiaalisen median (Facebook, Twitter, Instagram), nettisivut, mainosjulisteet ja flyerit. Laineen mukaan parhaita mainoksia ovat olleet heistä erityisesti SUP-lautailun merkeissä tehdyt lehtijutut. Turhimmaksi lähteeksi Laine mainitsi mainosjulisteet. Hänen oman markkinatutkimuksensa mukaan kun todella harva hänen asiakkaistaan oli yrityksestä kiinnostunut noiden mainosjulisteiden perusteella.
Laine myös korosti suuresti referenssien eli asiakkaiden suositusten merkitystä. Hän kannusti ehdottomasti pyytämään asiakkaita kertomaan asiakaskokemuksiaan ja arviointejaan, sillä ne ovat parhaita mainoksia. Usein uuteen yritykseen tai lajiin tutustuessa ihmiset tahtovat ehdottomasti kuulla tai lukea muiden ihmisten kokemuksista, joten nämä ovat varsinkin uudelle yritykselle ensiarvoisen tärkeitä. Harva asiakas oma-aloitteisesti kokemuksia kirjoittelee, joten kannattaa aina itse asiakkaita se tekemään, jolloin he myös todennäköisemmin laittavat kokemuksiaan muidenkin nähtäville.
Arctic Trainersin lisäksi Laine toimii tällä hetkellä Joensuun yrittäjät ry:n TYHY -hankkeen osapäiväisenä projektipäällikkönä sekä ohjaa Itä-Suomen yliopiston ja Karelia ammattikorkeakoulun Sykettä -liikuntaryhmiä.
Laine kertoi myös yrittäjänä kohtaamistaan haasteista. Näitä olivat mm. yleinen taloustilanne, jolloin erityisesti liikuntapalveluiden myynti takkuaa, kun ihmisillä on muutenkin rahat tiukalla. Yritystoimintaan liittyen hän kokee myös vaikeaksi löytää riittävästi aikaa yrityksensä ja tapahtumiensa markkinoinnille. Tämän vuoksi hän onkin vastikää aloittanut yhteistyön mainostoimiston kanssa, jolloin hän voi itse keskittää oman aikansa muiden asioiden hoitoon. Lisäksi erityisesti ulkona tapahtuvat lajit, kuten SUP-lautailu ja retkiluistelu ovat hyvin säistä riippuvaisia, joten huonoilla keleillä voi olla todella suuri vaikutus koko yrityksen liikevaihtoon, mikäli jotakin toimintaa ei pystytäkään keleistä johtuen järjestämään.
Yrityksen tulevaisuutta Laine valotti sen verran, että markkinointi kesän 2015 tapahtumista on jo täydessä vauhdissa. Lisäksi hän aikoo tehdä investointeja uusiin varusteisiin ja hankkii mm. lisää SUP-lautoja sekä muita vuokravälineitä. Suunnitteilla on myös uuden retken tuominen ohjelmistoon. Laine myös aikoo hakea kesäksi apuvoimia sekä uusia ohjaajia SUP-lautailuun. Tulevaisuudessa on siis tavoitteena kehittää ja kasvatttaa yritystä.
Tärkeimpänä syynä yrittäjäksi lähtemiseen Laine kertoi olleen halu saada täysin omaa juttuaan, ja halun saada tehdä asiat täysin omalla tavallaan ja niinkuin itse haluaa. Yrittämisestä Laine vielä mainitsi, että saadakseen asiat hoidetuksi täytyy osata olla riittävän jämpti, mutta hän myös korosti sitä, ettei pidä unohtaa rentoutumistakaan. Laineen omana tavoitteena olisi pitää kesä- ja talvikausien välissä n. kk väli, jolloin hän ei suunnittele itselleen mitään valmista tekemistä vaan ottaa rennosti.
Laine perusti yrityksensä toiminimellä, sillä koki sen olevan yksinkertaisempi ja joustavampi yritysmuoto kuin esimerkiksi osakeyhtiö, jonka Laine koki liian jäykäksi. Hän toki uskoi, että yritysmuoto olisi todennäköisesti ollut osakeyhtiö, mikäli hänellä olisi ollut perustamassa yritystä yhdessä jonkun toisen kanssa. Laine kertoi myös kokevansa toiminimen mahdollistamat yksityisotot itselleen paremmin sopivaksi järjestelyksi kuin palkanmaksun osakeyhtiöstä. Tämä erityisesti siksi, että hän pitää yrittäjän palkkaa erilaisena kuin työntekijän palkkaa, sillä hän saa osittain myös elämisen kuluja laitettua yrityksen piikkiin, kuten urheiluvaatteet, jotka kuuluvat hänen työvarustukseensa. Muita vastaavia voisivat olla esimerkiksi puhelin- ja internetkulut sekä autonkäyttökulut. Hän kokee myös hyvänä järjestelynä sen, ettei hänen välttämättä tarvitse nostaa varsinaisesti palkkaa yrityksestä vaan hän voi huoletta ja varsin helposti säästää yrityksen tilille esimerkiksi investointeja varten.
Laine piti yrittäjyyttä ehdottoman hyvänä vaihtoehtona, jos vain löytyy se oma juttu mitä haluaa tehdä ja mihin haluaa panostaa ja on uskoa siihen, että siinä voi menestyä myös liiketoiminnallisesti. Lopuksi hän antoi vielä vinkin, että on huomattavasti helpompi lähteä yrittäjäksi alalle, jolla ei ole vielä kilpailua tai jolla ei ole esimerkiksi alueellista kilpailua (jonkun tuominen tietylle alueelle).
Laine oli mielestäni erittäin innostunut omasta yrittäjyydestään ja koki sen itselleen erittäin hyväksi ja sopivaksi vaihtoehdoksi. Hänellä oli myös hyvin hallussa ja ymmärrettynä se, että täytyy osata hinnoitella tuotteensa oikein ja suunnitella toimintaansa kannattavasti. Omasta yrittäjyydestään innostuneet ihmiset saavat kyllä muutkin innostumaan yrittäjyydestä ja se onkin ehkä mielestäni ollut tämän kurssin parasta antia!
Yhdeksi syyksi yrittäjäksi lähtemiseen Laine kertoi työhön kyllästymisen. Vaikka sinällään työnsä olikin mielenkiintoista, ei häntä kuitenkaan vapaa-ajalla kiinnostanut enää kehittää itseään eikä mielenkiinto työn ulkopuolella enää riittänyt työssä kohtaamissaan asioissa kehittymiseen. Laine kuitenkin tahtoi paneutua enemmän sellaisiin asioihin, joita hän jaksaa tehdä ja jotka kiinnostavat häntä itseään.
Laine kertoi liikunnan olleen aina suuressa osassa hänen elämässään ja siksi olikin luonnollista kehittää yritystoimintaa nimenomaan liikunnan ympärille. Yrittäjyyteen Laine haki vauhtia osallistumalla ValmennusMajakan yrittäjyyskurssille. Kurssilta Laine haki ajatuksia liikeideaan ja mm. SWOT -analyysiä hyödyntäen selvitti osaamistaan ja intohimoaan. Kurssin aikana Laine kertoi ajatuksen tarkentuneen selkeästi, mutta samalla tunteet yrityksen perustamisesta vaihtelivat epätoivosta voittajafiilikseen. Olisiko tästä ideasta oikeaksi liiketoiminnaksi vai ei?
Kurssin jälkeen Laine perusti Arctic Trainersin, joka tarjoaa liikunta- ja elämyspalveluita. Personal training palveluiden lisäksi Arctic Trainers toi alueelle SUP-lautailun (kesälaji) ja talvisin Arctic Trainers järjestää mm. retkiluistelua. Koko tarjontaan lukeutuu liikuntapalveluihin mm. crosstraining, kuntonyrkkeily, kuntosaliohjaus, ravintoluennot sekä terveyskunnon testaus. Elämyspalveluihin lukeutuu SUP-lautailun lisäksi kajakkimelonta, koskenlasku ja retkiluistelu. Yksityisten lisäksi Arctic Trainers tarjoaa palveluita yrityksille ja yhteisöille.
Laine on ollut tyytyväinen päätökseensä perustaa oma yritys, sillä nyt hän kokee tekevänsä sitä, mitä haluaakin ja mistä on kiinnostunut. Vapaa-ajallaankin hän käyttää paljon aikaa toiminnan suunnitteluun, uusien ideoiden kehittelyyn sekä aiheesta lukemiseen ja siitä lisää oppimiseen.
Rahoitusta yrityksensä perustamiseen Laine sai starttirahaa sekä Finnveran lainaa. Perustamisrahoituksen hän käytti pitkälti välinehankintoihin, markkinointiin sekä yrityksensä lanseeraukseen. Laine korosti hinnoittelun tärkeyttä liiketoiminnan kannattavuudelle. On huomioitava laskelmissaan se työ, josta saa palkkaa ja se, josta ei saa. Palkallisen/laskutettavan työn kun olisi katettava myös laskuttamattomat työtunnit. Palveluiden ja tuotteiden hinnoittelussa on huomioitava se, mitä ihmiset ovat palveluista valmiita maksamaan, mikä on hintojen raja-arvo? Työn hinnoittelun lisäksi on huomioitava kulut, joiden vähentämisen jälkeen vasta päästään siihen, että mihin sen oman työnsä, osaamisensa ja asiantuntemuksensa arvottaa. Yrityksestä pitäisi kuitenkin yrittäjänkin saada sen verran rahaa itselleen, että sillä elää.
Laine avasi myös markkinoinnin roolia yrityksen toiminnassa. Hän luetteli päämarkkinointilähteiksiin mm. lehtijutut, sosiaalisen median (Facebook, Twitter, Instagram), nettisivut, mainosjulisteet ja flyerit. Laineen mukaan parhaita mainoksia ovat olleet heistä erityisesti SUP-lautailun merkeissä tehdyt lehtijutut. Turhimmaksi lähteeksi Laine mainitsi mainosjulisteet. Hänen oman markkinatutkimuksensa mukaan kun todella harva hänen asiakkaistaan oli yrityksestä kiinnostunut noiden mainosjulisteiden perusteella.
Laine myös korosti suuresti referenssien eli asiakkaiden suositusten merkitystä. Hän kannusti ehdottomasti pyytämään asiakkaita kertomaan asiakaskokemuksiaan ja arviointejaan, sillä ne ovat parhaita mainoksia. Usein uuteen yritykseen tai lajiin tutustuessa ihmiset tahtovat ehdottomasti kuulla tai lukea muiden ihmisten kokemuksista, joten nämä ovat varsinkin uudelle yritykselle ensiarvoisen tärkeitä. Harva asiakas oma-aloitteisesti kokemuksia kirjoittelee, joten kannattaa aina itse asiakkaita se tekemään, jolloin he myös todennäköisemmin laittavat kokemuksiaan muidenkin nähtäville.
Arctic Trainersin lisäksi Laine toimii tällä hetkellä Joensuun yrittäjät ry:n TYHY -hankkeen osapäiväisenä projektipäällikkönä sekä ohjaa Itä-Suomen yliopiston ja Karelia ammattikorkeakoulun Sykettä -liikuntaryhmiä.
Laine kertoi myös yrittäjänä kohtaamistaan haasteista. Näitä olivat mm. yleinen taloustilanne, jolloin erityisesti liikuntapalveluiden myynti takkuaa, kun ihmisillä on muutenkin rahat tiukalla. Yritystoimintaan liittyen hän kokee myös vaikeaksi löytää riittävästi aikaa yrityksensä ja tapahtumiensa markkinoinnille. Tämän vuoksi hän onkin vastikää aloittanut yhteistyön mainostoimiston kanssa, jolloin hän voi itse keskittää oman aikansa muiden asioiden hoitoon. Lisäksi erityisesti ulkona tapahtuvat lajit, kuten SUP-lautailu ja retkiluistelu ovat hyvin säistä riippuvaisia, joten huonoilla keleillä voi olla todella suuri vaikutus koko yrityksen liikevaihtoon, mikäli jotakin toimintaa ei pystytäkään keleistä johtuen järjestämään.
Yrityksen tulevaisuutta Laine valotti sen verran, että markkinointi kesän 2015 tapahtumista on jo täydessä vauhdissa. Lisäksi hän aikoo tehdä investointeja uusiin varusteisiin ja hankkii mm. lisää SUP-lautoja sekä muita vuokravälineitä. Suunnitteilla on myös uuden retken tuominen ohjelmistoon. Laine myös aikoo hakea kesäksi apuvoimia sekä uusia ohjaajia SUP-lautailuun. Tulevaisuudessa on siis tavoitteena kehittää ja kasvatttaa yritystä.
Tärkeimpänä syynä yrittäjäksi lähtemiseen Laine kertoi olleen halu saada täysin omaa juttuaan, ja halun saada tehdä asiat täysin omalla tavallaan ja niinkuin itse haluaa. Yrittämisestä Laine vielä mainitsi, että saadakseen asiat hoidetuksi täytyy osata olla riittävän jämpti, mutta hän myös korosti sitä, ettei pidä unohtaa rentoutumistakaan. Laineen omana tavoitteena olisi pitää kesä- ja talvikausien välissä n. kk väli, jolloin hän ei suunnittele itselleen mitään valmista tekemistä vaan ottaa rennosti.
Laine perusti yrityksensä toiminimellä, sillä koki sen olevan yksinkertaisempi ja joustavampi yritysmuoto kuin esimerkiksi osakeyhtiö, jonka Laine koki liian jäykäksi. Hän toki uskoi, että yritysmuoto olisi todennäköisesti ollut osakeyhtiö, mikäli hänellä olisi ollut perustamassa yritystä yhdessä jonkun toisen kanssa. Laine kertoi myös kokevansa toiminimen mahdollistamat yksityisotot itselleen paremmin sopivaksi järjestelyksi kuin palkanmaksun osakeyhtiöstä. Tämä erityisesti siksi, että hän pitää yrittäjän palkkaa erilaisena kuin työntekijän palkkaa, sillä hän saa osittain myös elämisen kuluja laitettua yrityksen piikkiin, kuten urheiluvaatteet, jotka kuuluvat hänen työvarustukseensa. Muita vastaavia voisivat olla esimerkiksi puhelin- ja internetkulut sekä autonkäyttökulut. Hän kokee myös hyvänä järjestelynä sen, ettei hänen välttämättä tarvitse nostaa varsinaisesti palkkaa yrityksestä vaan hän voi huoletta ja varsin helposti säästää yrityksen tilille esimerkiksi investointeja varten.
Laine piti yrittäjyyttä ehdottoman hyvänä vaihtoehtona, jos vain löytyy se oma juttu mitä haluaa tehdä ja mihin haluaa panostaa ja on uskoa siihen, että siinä voi menestyä myös liiketoiminnallisesti. Lopuksi hän antoi vielä vinkin, että on huomattavasti helpompi lähteä yrittäjäksi alalle, jolla ei ole vielä kilpailua tai jolla ei ole esimerkiksi alueellista kilpailua (jonkun tuominen tietylle alueelle).
Laine oli mielestäni erittäin innostunut omasta yrittäjyydestään ja koki sen itselleen erittäin hyväksi ja sopivaksi vaihtoehdoksi. Hänellä oli myös hyvin hallussa ja ymmärrettynä se, että täytyy osata hinnoitella tuotteensa oikein ja suunnitella toimintaansa kannattavasti. Omasta yrittäjyydestään innostuneet ihmiset saavat kyllä muutkin innostumaan yrittäjyydestä ja se onkin ehkä mielestäni ollut tämän kurssin parasta antia!
7. Yrittäjyys ja työelämä: Essi Seppälä ja Ompelimo Pauliinan liiketoiminnan käynnistäminen ja sen päättäminen
Toinen 18.3. luentokerran puhuja oli Essi Seppälä, joka kertoi liiketoimintansa aloittamisesta ja sen päättymisestä. Myös Timo Ruohio kertoi ensimmäisellä kokoontumiskerralla yrityksen perustamisesta, sen vaiheista sekä toiminnan lopettamisesta. Mielestäni on erittäin hyvä, että kurssilla käsitellään myös sitä, kun toiminta ei jatkukaan oletetulla tavalla ja sitä, että voi selvitä eteenpäin vaikka yritystoiminta ei jatkuisikaan tai se oma yritys ei sitten menestyisikään. Tästä Essillä oli erittäin hyvä tarina kerrottavanaan.
Essi kertoi perustamansa ja liiketoimintansa aloittaneen ja lopettaneen yrityksensä Ompelimo Pauliinan vaiheista. Hän aloitti ompelutöiden teon äitinsä kommandiittiyhtiön puitteissa, toimi välillä toiminimellä ja myöhemmin osti äitinsä ompelimon liiketoiminnan. Hän kertoi yrityksen perustamiseen vaikuttaneen hänen suuri intonsa saada liiketoiminta käyntiin. Hänellä oli visio yritykselleen ja tuntui luonnolliselta lähteä tuota visiota toteuttamaan. Perustamiseen hän sai starttirahaa sekä Finnveran naisyrittäjälainaa. Hänellä oli yritykselleen jo äitinsä kautta valmiit toimitilat, asiakaskuntakin oli valmiina ja tuttu. Lisäksi hänellä oli suuri halu saada toiminta käyntiin. Tämän lisäksi Seppälä opiskeli samalla merkonomiksi.
Innoissaan yrityksestään ja visiotaan seuraten Seppälä tilaisuuden tarjoutuessa siirsi toimintansa isompiin toimitiloihin, hankki uudet koneet, uuden nimen (tässä kohtaa syntyin Ompelimo Pauliina) sekö otti vastuun toiminnan järjestämisestä (äidiltään). Laajentumiseen Seppälä sai toisesta pankista uutta lainaa sekä pienyrityksen kehittämisavustusta. Hänen omien sanojensa mukaan tässä vaiheessa into vain kasvoi, kun laajennuttiin, kehitettiin toimintaa ja oli toiveita menestyksestä.
Käännekohta tässä nousujohteisessa kehityksessä tuli kuitenkin siinä vaiheessa, kun Suomeen iski lama, jonka seurauksena asiakkaiden tilaustöiden tarve romahti. Lisäksi kustannukset nousivat samalla, kun kassavirta tyrehtyi. Tästä seurasi jatkuva taistelu rahasta ja ylipäänsä selviytymisestä. Lainanlyhennykset painoivat niskassa, vuokrat olivat liian suuret (koska iso toimitila) ja koska kassavirta oli tyrehtynyt ei ollut millä maksaa kaikkia näitä kustannuksia. Jatkuva taistelu selviytymisestä ajoi epätoivoon ja uupumukseen. Kaikkea leimasi vielä kokemus epäonnistumisesta.
Seppälä ei kuitenkaan halunnut upota yrityksensä mukana (eli tehdä henkilökohtaista konkurssia yrityksensä konkurssin myötä), joten hän teki konkreettisen tilannekartoituksen ja punnitsi erilaisten ratkaisumallien seurauksia. Hän päätti lopettaa yrityksensä toiminnan. Tämän jälkeen Seppälä otti yhteyttä velkohiin, vuokranantajaan ja yhteistyökumppaneihin jne. ja ilmoitti toimintansa lopettamisesta. Ratkaisun toiminnan lopettamisesta tehtyään Seppälä kertoi toivon paremmasta nousseen epäonnistumisen tunteen, suuttumuksen ja turhautumisen rinnalle. Toisin sanoen ratkaisun (vaikkakin ikävän sellaisen) tekeminen oli omalla tavallaan helpotus.
Toiminnan kannattamattomana lopettamisestahan seurasi suomalaiseen tyyliin rangaistus. Eihän ole millään lailla sopivaa, että joku tahtoisi pyrkiä kärsimyksestä pois. Kertoo paljon suomalaisen yhteiskunnan ja erityisesti suomalaisen "hyvinvointivaltion" järjettömyydestä, kun ihmisiä rangaistaan siitä, etteivät he halua jatkaa kituuttamista ja pään seinään hakkaamista. Toisin sanoen yritystoiminnan kannattamattomana lopettamisesta seurasi tietenkin karenssi sekä rahattomuus (tilanteessa, jossa yritysvelat kuitenkin painoivat koko ajan niskaan).
Seppälä ei kuitenkaan ollut luovuttajatyyppiä, ja pian alkoikin hakea töitä rahatilannetta parantaakseen. Ensimmäisessä yrittäjyyden jälkeisessä työssään hän kuitenkin näytti ajautuvan ojasta allikkoon, kun hän alkoi keittiömyyjäksi ja sai pian huomata tosiasiassa joutuvansa maksamaan työnteostaan (kun joutui itse kustantamaan kulut yms. ja palkkaus provisiolla). Tämän jälkeen Seppälä liittyi osuuskuntayrittäjäksi, ja kiersi vuoden ajan ympäri maata markkinoilla, messuilla ja toreilla. Tämän kokemuksen kautta Seppälä löysi uudelleen sen sisäisen palonsa yrittää sekä pääsi jälleen kosketuksiin oman osaamisensa kanssa. Tärkeintä oli oikean asenteen löytyminen ja omaan itseensä ja osaamiseensa uskominen.
Seppälän kokemukset yrittäjyydestä, vaikka toiminta päättyikin huonosti, ovat pääsääntöisesti positiiviset. Hänen mielestään yrittäjyys on elämäntapa ja vaikkei tällä hetkellä olisikaan omaa yritystä niin yrittäjähenkiset ihmiset kyllä muutoin toteuttavat yrittäjyyttään. Seppälä kannustaa myös sinnikkyyteen ja neuvoo ettei koskaan kannata luovuttaa. Myös epäonnistumisista pääsee yli ja selviää, kunhan on vain hyvä tukiverkko, perhe ja ystävät tukena.
Seppälän mukaan tulee luottaa omaan intuitioonsa. Hän myös korostaa, ettei yritystoiminnassa epäonnistumienn ole häpeä vaan kasvun paikka! Hän kannustaa uskaltamaan edes kokeilla yrittäjyyttä, jos se edes jollain tavalla kiehtoo. Seppälän mukaan ei voi tietää mitään varmaksi ennenkuin kokeilee ja kannustaa ehdottomasti uskomaan itseensä ja omaan tekemiseensä.
Oma kokemukseni Seppälän puheesta oli, että hän todella on sinnikäs, ahkera ja erittäin yrittäjähenkinen ihminen. Hänen yritystoimintansa saattoi päättyä ikävästi, mutta hänestä huokuu silti usko omaan tekemiseen ja siihen, ettei hän todellakaan aio luovuttaa. Hän ei myöskään katkeroitunut omasta epäonnistumisestaan vaan katsoo positiivisena eteenpäin ja uskoo tulevaisuuden tuomiin mahdollisuuksiin. Todella inspiroiva esimerkki! Antaa uskoa siihen, ettei yritystoiminnassa epäonnistuminen välttämättä tarkoita, että se määrittää koko loppuelämää, ja että sen jälkeen kaikki on pilalla. Sen sijaan hän uskoo mahdollisuuksiin ja uuteen yritykseen.
Essi kertoi perustamansa ja liiketoimintansa aloittaneen ja lopettaneen yrityksensä Ompelimo Pauliinan vaiheista. Hän aloitti ompelutöiden teon äitinsä kommandiittiyhtiön puitteissa, toimi välillä toiminimellä ja myöhemmin osti äitinsä ompelimon liiketoiminnan. Hän kertoi yrityksen perustamiseen vaikuttaneen hänen suuri intonsa saada liiketoiminta käyntiin. Hänellä oli visio yritykselleen ja tuntui luonnolliselta lähteä tuota visiota toteuttamaan. Perustamiseen hän sai starttirahaa sekä Finnveran naisyrittäjälainaa. Hänellä oli yritykselleen jo äitinsä kautta valmiit toimitilat, asiakaskuntakin oli valmiina ja tuttu. Lisäksi hänellä oli suuri halu saada toiminta käyntiin. Tämän lisäksi Seppälä opiskeli samalla merkonomiksi.
Innoissaan yrityksestään ja visiotaan seuraten Seppälä tilaisuuden tarjoutuessa siirsi toimintansa isompiin toimitiloihin, hankki uudet koneet, uuden nimen (tässä kohtaa syntyin Ompelimo Pauliina) sekö otti vastuun toiminnan järjestämisestä (äidiltään). Laajentumiseen Seppälä sai toisesta pankista uutta lainaa sekä pienyrityksen kehittämisavustusta. Hänen omien sanojensa mukaan tässä vaiheessa into vain kasvoi, kun laajennuttiin, kehitettiin toimintaa ja oli toiveita menestyksestä.
Käännekohta tässä nousujohteisessa kehityksessä tuli kuitenkin siinä vaiheessa, kun Suomeen iski lama, jonka seurauksena asiakkaiden tilaustöiden tarve romahti. Lisäksi kustannukset nousivat samalla, kun kassavirta tyrehtyi. Tästä seurasi jatkuva taistelu rahasta ja ylipäänsä selviytymisestä. Lainanlyhennykset painoivat niskassa, vuokrat olivat liian suuret (koska iso toimitila) ja koska kassavirta oli tyrehtynyt ei ollut millä maksaa kaikkia näitä kustannuksia. Jatkuva taistelu selviytymisestä ajoi epätoivoon ja uupumukseen. Kaikkea leimasi vielä kokemus epäonnistumisesta.
Seppälä ei kuitenkaan halunnut upota yrityksensä mukana (eli tehdä henkilökohtaista konkurssia yrityksensä konkurssin myötä), joten hän teki konkreettisen tilannekartoituksen ja punnitsi erilaisten ratkaisumallien seurauksia. Hän päätti lopettaa yrityksensä toiminnan. Tämän jälkeen Seppälä otti yhteyttä velkohiin, vuokranantajaan ja yhteistyökumppaneihin jne. ja ilmoitti toimintansa lopettamisesta. Ratkaisun toiminnan lopettamisesta tehtyään Seppälä kertoi toivon paremmasta nousseen epäonnistumisen tunteen, suuttumuksen ja turhautumisen rinnalle. Toisin sanoen ratkaisun (vaikkakin ikävän sellaisen) tekeminen oli omalla tavallaan helpotus.
Toiminnan kannattamattomana lopettamisestahan seurasi suomalaiseen tyyliin rangaistus. Eihän ole millään lailla sopivaa, että joku tahtoisi pyrkiä kärsimyksestä pois. Kertoo paljon suomalaisen yhteiskunnan ja erityisesti suomalaisen "hyvinvointivaltion" järjettömyydestä, kun ihmisiä rangaistaan siitä, etteivät he halua jatkaa kituuttamista ja pään seinään hakkaamista. Toisin sanoen yritystoiminnan kannattamattomana lopettamisesta seurasi tietenkin karenssi sekä rahattomuus (tilanteessa, jossa yritysvelat kuitenkin painoivat koko ajan niskaan).
Seppälä ei kuitenkaan ollut luovuttajatyyppiä, ja pian alkoikin hakea töitä rahatilannetta parantaakseen. Ensimmäisessä yrittäjyyden jälkeisessä työssään hän kuitenkin näytti ajautuvan ojasta allikkoon, kun hän alkoi keittiömyyjäksi ja sai pian huomata tosiasiassa joutuvansa maksamaan työnteostaan (kun joutui itse kustantamaan kulut yms. ja palkkaus provisiolla). Tämän jälkeen Seppälä liittyi osuuskuntayrittäjäksi, ja kiersi vuoden ajan ympäri maata markkinoilla, messuilla ja toreilla. Tämän kokemuksen kautta Seppälä löysi uudelleen sen sisäisen palonsa yrittää sekä pääsi jälleen kosketuksiin oman osaamisensa kanssa. Tärkeintä oli oikean asenteen löytyminen ja omaan itseensä ja osaamiseensa uskominen.
Seppälän kokemukset yrittäjyydestä, vaikka toiminta päättyikin huonosti, ovat pääsääntöisesti positiiviset. Hänen mielestään yrittäjyys on elämäntapa ja vaikkei tällä hetkellä olisikaan omaa yritystä niin yrittäjähenkiset ihmiset kyllä muutoin toteuttavat yrittäjyyttään. Seppälä kannustaa myös sinnikkyyteen ja neuvoo ettei koskaan kannata luovuttaa. Myös epäonnistumisista pääsee yli ja selviää, kunhan on vain hyvä tukiverkko, perhe ja ystävät tukena.
Seppälän mukaan tulee luottaa omaan intuitioonsa. Hän myös korostaa, ettei yritystoiminnassa epäonnistumienn ole häpeä vaan kasvun paikka! Hän kannustaa uskaltamaan edes kokeilla yrittäjyyttä, jos se edes jollain tavalla kiehtoo. Seppälän mukaan ei voi tietää mitään varmaksi ennenkuin kokeilee ja kannustaa ehdottomasti uskomaan itseensä ja omaan tekemiseensä.
Oma kokemukseni Seppälän puheesta oli, että hän todella on sinnikäs, ahkera ja erittäin yrittäjähenkinen ihminen. Hänen yritystoimintansa saattoi päättyä ikävästi, mutta hänestä huokuu silti usko omaan tekemiseen ja siihen, ettei hän todellakaan aio luovuttaa. Hän ei myöskään katkeroitunut omasta epäonnistumisestaan vaan katsoo positiivisena eteenpäin ja uskoo tulevaisuuden tuomiin mahdollisuuksiin. Todella inspiroiva esimerkki! Antaa uskoa siihen, ettei yritystoiminnassa epäonnistuminen välttämättä tarkoita, että se määrittää koko loppuelämää, ja että sen jälkeen kaikki on pilalla. Sen sijaan hän uskoo mahdollisuuksiin ja uuteen yritykseen.
keskiviikko 25. maaliskuuta 2015
6. Yrittäjyys ja työelämä: Henrik Tervonen ja sisäinen yrittäjyys Puustellissa
Yrittäjyys ja työelämä -kurssin 18.3. pidetyllä kokoontumiskerralla Henrik Tervonen Puustellista kertoi myyntityöstä ja sisäisestä yrittäjyydestä. Sisäinen yrittäjyys Puustellissa näkyy siten, ettei työntekijöillä ole varsinaisia työaikoja muuten kuin maanantaiaamuisin palaverin pito. Muutoin työtä hoidetaan todellakin yrittäjän ottein, tapaamiset asiakkaiden kanssa sovitaan itsenäisesti sekä kaikki muu tuotteiden myyntiin ja toiminnan pyörittämiseen liittyvät asiat kuuluvat sisäisen yrittäjän omalle vastuulle.
Tervonen on tehnyt myyntityötä nyt 3 vuotta ja toimii Puustellissa myyntipäällikkönä. Hän piti avainasiana myynnissä oikeaa asennetta. Tervonen viittasi Tuija Rummukaisen listaukseen huippumyyjien erityisominaisuuksista, joihin lukeutuivat asenne, ajankäytön hallinta ja tavoitteellisuus, myyntiesittelytaidot, tuotetietous, ulkoinen olemus, uusasiakashankinta, kyky tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa sekä kaupanpäätöstaidot. Tervosesta nähden kuitenkin kaikki muut Rummukaisen listalla olevat asiat ovat toissijaisia, jopa turhia, mikäli myyjällä ei ole oikeaa asennetta. Hänen mukaansa itse tuotteesta ei välttämättä tarvitse tietää niinkään paljoa, kunhan asenne on se, että asiakas on tärkeä ja asiakkaan asia on tärkeä, ja että myyjän tehtävänä on tarjota asiakkaalle parasta ratkaisua tämän tarpeeseen.
Toki Tervonen käsitteli oman työnsä kautta myös muut Rummukaisen listaamat erityisominaisuudet. Esimerkiksi ajankäytön hallinta ja tavoitteellisuus näkyvät Tervosen omassa työssä provisiopalkkana, jolloin on itse vastuussa omasta tekemisestään ja omasta toimeentulostaan ja tällöin myös tavoitteet on itse osattava asettaa oikein. Ongelmia seuraa myös siitä, mikäli ei osaa hallita omaa aikatauluaan, käyttää aikaa turhaan näpertelyyn eikä keskity oikeisiin asioihin voi hyvin pian huomata varsinaisen tuottavan työn merkityksen palkkakuittiaan katsoessaan.
Myyntiesittelytaitoihin liittyy Tervosen mukaan olennaisesti asiakkaan ymmärtämisen ajatus. Myyntiesittely täytyy sovittaa asiakkaan tarpeisiin ja asiakkaan mukaan. Vertailuna hän toi esimerkin insinöörin ja sisustussuunnittelija eroista, kuinka esimerkiksi insinöörille kannattaa korostaa teknisiä ominaisuuksia ja sisustussuunnittelijalle muotoilua. Tuotetietoudesta Tervosen mukaan riittää se, että tietää tuotteesta enemmän kuin asiakas. Asiakas kuitenkin haluaa ehdottomasti saada myyjältä enemmän tietoa kuin mitä hän on itse onnistunut hankkimaan muista lähteistä. Tällöin nimenomaan myyjän tiedolla juuri tästä tietystä tuotteesta on suuri merkitys ostopäätöksen kannalta.
Ulkoinen olemus eli pukeutuminen ja siisteys viestivät suuresti myös myyjän ammattitaidosta. Esimerkiksi verkkareissa esiintyminen ei välttämättä ole suotavaa tuotemessuilla, mutta toisaalta puvussa kulkeminen maatilalla ei myöskään ole aina paras valinta. Tervosen mukaan täytyy siis sovittaa pukeutumisensa ja ulkoinen olemuksensa paikan ja asiakkaan mukaan.
Uusasiakashankinnan merkityksestä Tervonen mainitsi jatkuvuuden. Toisin sanoen uudet asiakkaat tuovat toiminnalle jatkuvuutta ja täytyy osata oikeista kanavista ja oikeilla tavoilla hankkia asiakkaita. Kylmäsoitot eivät välttämättä aina ole se paras tapa ja sen vuoksi täytyykin olla varsin luova erilaisten asiakashankintatapojen suhteen. Esimerkiksi Tervonen itse hankkii asiakkaita arvonnoilla, kuten myös tälläkin kurssilla. Arvontalipukkeen täyttämällä kun tulee antaneeksi valmiiksi ja vapaaehtoisesti yhteystietonsa myyjälle (ja usein arvontalipukkeissa lukeekin - pienellä präntillä tietenkin - että arvontaan osallistumalla antaa luvan käyttää tietojaan markkinointiin).
Kyvystä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa Tervonen mainitsi sen, että täytyy olla itse hyvällä mielellä ja hyvällä asenteella, että ylipäätään pystyy kauppaa tekemään. Täytyy myös osata ottaa huomioon asiakkaan energiatilas tai mieliala. Väsynyt ja ärtynyt asiakas ei varmasti ole kaikkein vastaanottavaisimmillaan, joten välttämättä kauppaa ei kannata kovin agressiivisesti tehdä tässä vaiheessa, vaan mieluummin vaikka sopia asiakkaan kanssa uusi aika. Antaa vaikka sitten asiakkaille esitteitä ja joitakin laskelmia, joihin tutustua ja sopia sitten parempi aika. Varmasti tällainen huomioonottaminen saa asiakkaankin asialle paljon vastaanottavaisemmaksi.
Kaupanpäätöstaidot ovat Tervosen mukaan selvä asia, että ylipäätään saadaan kauppoja tehtyjä niin on osattava myös viedä kaupat loppuun asti eikä vain jättää niitä roikkumaan ilmaan.
Myyntiprosessista Tervonen kertoi perusteellisen alkuvaiheen kartoituksen olevan tärkeässä asemassa kaupan eteenpäin viemisen suhteen. Tärkeää on selvittää mm. kuka haluaa, mitä haluaa, missä sijaitsee, milloin haluaa tuotteen ja millä budjetilla. Tervonen korosti erityisesti sitä, kuinka pienillä asioilla voi olla suuri merkitys. On turhaa alkaa myydä asiakkaalle sellaista tuotetta, johon tällä ei ole varattu riittävästi rahaa. Täytyy siis sovittaa myymänsä tuote asiakkaan tarpeisiin. On myös osattava sanoa asiakkaalle suoraan, mikäli tämän asettama budjetti on epärealistinen. Säästää myös sekä myyjän että asiakkaan tuottavaa aikaa, mikäli jo heti alkuvaiheessa on selvitetty mahdolliset kaupan esteet.
Tervonen toi myös esille sen ajatuksen, ettei kauppaa pitäisi olla tarvetta varmistella loppuvaiheessa. Mikäli näin on, on hänen mielestään silloin oikonut alkuvaiheen kartoituksessa. Hänen mukaansa kun asiakkaan tarpeet on selvitetty perusteellisesti ja tarjous on tehty asiakkaan tarpeita mielessä pitäen, tulisi kaupan päätöksen olla vain muodollisuus ja lisäksi vielä niin, että asiakas kysyy itse kaupan päättämistä. Tässä jälleen kerran Tervonen toi esille myös asiakkaan kuuntelun ja asiakkaan huomioimisen, sillä joissakin tapauksissa esimerkiksi pieni kaupanpäällinen voi olla ratkaiseva tekijä, joka saa vielä epäröivän asiakkaan tekemään kaupat.
Alkuvaiheen tarvekartoituksella on myös erittäin suuri merkitys asiakastyytyväisyyden ja jatkuvuuden kannalta. Asiakas ei välttämättä ole innokas tekemään kauppaa, mikäli hän kokee, ettei myyjä kuuntele häntä kunnolla tai huomioi hänen tarpeitaan kunnolla. Täytyy muistaa myös se, että "väkisin" tehty kauppa varmasti vaikuttaa negatiivisesti asiakkaaseen kuin myös itse myyjään ja tämän myymään tuotteeseen, sillä negatiivisen kokemuksen jälkeen asiakas on paljon alttiimpi kertomaan huonosta kokemuksestaan kaikille mahdollisille tutuilleen kuin mitä hän on esimerkiksi kertomaan hyvästä kokemuksestaan. Huonoa kokemusta ja sen aiheuttamaan huonoa oloa ja ärtymystä kun on usein tarve purkaa jollain tavalla (yleensä haukkumalla yritystäm, myyjää ja tuotetta kaikille mahdollisille tutuille) kun taas positiivista kokemusta harvoin tarvitsee mihinkään erityisesti olla purkamassa.
Yrittäjyydestä Tervonen kertoi vielä sen verran, että on äärimmäisen tärkeää asettaa itselleen tavoite. Kun tavoite on selvillä ja itsellä kirkkaana mielessä, on sillä erittäin suuri vaikutus myös omaan motivaation, työn tekemisen tehokkuuteen sekä työn tekemisen tapoihin. Kun tietää miten toimii ja miten pääsee parhaisiin tuloksiin on silloin paljon helpompi mm. sovittaa omat tavoitteensa omaan työtahtiinsa ja työtapoihinsa sekä myös näiden kehittäminen haluamaansa suuntaan on helpompaa, kun tietää mitä oikeastaan tekee.
Myös Tervonen kannustaa unelmoimaan isosti, eli asettamaan itselleen sellaisia pitkän tähtäimen tavoitteita, joiden saavuttamiseksi on valmis paiskimaan kovasti töitä ja joiden saavuttamiseksi on valmis pyrkimään aina parhaimpaansa. Hän myös muistutti alun olevan aina hankalaa jokaisessa hommassa, niin myös yrittäjyydessä, mutta nimenomaan omien työtapojen selvittyä, omien tavoitteiden selvittyä sekä sen selvittyä miksi ylipäätään tekee mitä tekee ja mitä siitä saa, muuttuu tekeminenkin aina vaan helpommaksi.
Tervonen on tehnyt myyntityötä nyt 3 vuotta ja toimii Puustellissa myyntipäällikkönä. Hän piti avainasiana myynnissä oikeaa asennetta. Tervonen viittasi Tuija Rummukaisen listaukseen huippumyyjien erityisominaisuuksista, joihin lukeutuivat asenne, ajankäytön hallinta ja tavoitteellisuus, myyntiesittelytaidot, tuotetietous, ulkoinen olemus, uusasiakashankinta, kyky tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa sekä kaupanpäätöstaidot. Tervosesta nähden kuitenkin kaikki muut Rummukaisen listalla olevat asiat ovat toissijaisia, jopa turhia, mikäli myyjällä ei ole oikeaa asennetta. Hänen mukaansa itse tuotteesta ei välttämättä tarvitse tietää niinkään paljoa, kunhan asenne on se, että asiakas on tärkeä ja asiakkaan asia on tärkeä, ja että myyjän tehtävänä on tarjota asiakkaalle parasta ratkaisua tämän tarpeeseen.
Toki Tervonen käsitteli oman työnsä kautta myös muut Rummukaisen listaamat erityisominaisuudet. Esimerkiksi ajankäytön hallinta ja tavoitteellisuus näkyvät Tervosen omassa työssä provisiopalkkana, jolloin on itse vastuussa omasta tekemisestään ja omasta toimeentulostaan ja tällöin myös tavoitteet on itse osattava asettaa oikein. Ongelmia seuraa myös siitä, mikäli ei osaa hallita omaa aikatauluaan, käyttää aikaa turhaan näpertelyyn eikä keskity oikeisiin asioihin voi hyvin pian huomata varsinaisen tuottavan työn merkityksen palkkakuittiaan katsoessaan.
Myyntiesittelytaitoihin liittyy Tervosen mukaan olennaisesti asiakkaan ymmärtämisen ajatus. Myyntiesittely täytyy sovittaa asiakkaan tarpeisiin ja asiakkaan mukaan. Vertailuna hän toi esimerkin insinöörin ja sisustussuunnittelija eroista, kuinka esimerkiksi insinöörille kannattaa korostaa teknisiä ominaisuuksia ja sisustussuunnittelijalle muotoilua. Tuotetietoudesta Tervosen mukaan riittää se, että tietää tuotteesta enemmän kuin asiakas. Asiakas kuitenkin haluaa ehdottomasti saada myyjältä enemmän tietoa kuin mitä hän on itse onnistunut hankkimaan muista lähteistä. Tällöin nimenomaan myyjän tiedolla juuri tästä tietystä tuotteesta on suuri merkitys ostopäätöksen kannalta.
Ulkoinen olemus eli pukeutuminen ja siisteys viestivät suuresti myös myyjän ammattitaidosta. Esimerkiksi verkkareissa esiintyminen ei välttämättä ole suotavaa tuotemessuilla, mutta toisaalta puvussa kulkeminen maatilalla ei myöskään ole aina paras valinta. Tervosen mukaan täytyy siis sovittaa pukeutumisensa ja ulkoinen olemuksensa paikan ja asiakkaan mukaan.
Uusasiakashankinnan merkityksestä Tervonen mainitsi jatkuvuuden. Toisin sanoen uudet asiakkaat tuovat toiminnalle jatkuvuutta ja täytyy osata oikeista kanavista ja oikeilla tavoilla hankkia asiakkaita. Kylmäsoitot eivät välttämättä aina ole se paras tapa ja sen vuoksi täytyykin olla varsin luova erilaisten asiakashankintatapojen suhteen. Esimerkiksi Tervonen itse hankkii asiakkaita arvonnoilla, kuten myös tälläkin kurssilla. Arvontalipukkeen täyttämällä kun tulee antaneeksi valmiiksi ja vapaaehtoisesti yhteystietonsa myyjälle (ja usein arvontalipukkeissa lukeekin - pienellä präntillä tietenkin - että arvontaan osallistumalla antaa luvan käyttää tietojaan markkinointiin).
Kyvystä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa Tervonen mainitsi sen, että täytyy olla itse hyvällä mielellä ja hyvällä asenteella, että ylipäätään pystyy kauppaa tekemään. Täytyy myös osata ottaa huomioon asiakkaan energiatilas tai mieliala. Väsynyt ja ärtynyt asiakas ei varmasti ole kaikkein vastaanottavaisimmillaan, joten välttämättä kauppaa ei kannata kovin agressiivisesti tehdä tässä vaiheessa, vaan mieluummin vaikka sopia asiakkaan kanssa uusi aika. Antaa vaikka sitten asiakkaille esitteitä ja joitakin laskelmia, joihin tutustua ja sopia sitten parempi aika. Varmasti tällainen huomioonottaminen saa asiakkaankin asialle paljon vastaanottavaisemmaksi.
Kaupanpäätöstaidot ovat Tervosen mukaan selvä asia, että ylipäätään saadaan kauppoja tehtyjä niin on osattava myös viedä kaupat loppuun asti eikä vain jättää niitä roikkumaan ilmaan.
Myyntiprosessista Tervonen kertoi perusteellisen alkuvaiheen kartoituksen olevan tärkeässä asemassa kaupan eteenpäin viemisen suhteen. Tärkeää on selvittää mm. kuka haluaa, mitä haluaa, missä sijaitsee, milloin haluaa tuotteen ja millä budjetilla. Tervonen korosti erityisesti sitä, kuinka pienillä asioilla voi olla suuri merkitys. On turhaa alkaa myydä asiakkaalle sellaista tuotetta, johon tällä ei ole varattu riittävästi rahaa. Täytyy siis sovittaa myymänsä tuote asiakkaan tarpeisiin. On myös osattava sanoa asiakkaalle suoraan, mikäli tämän asettama budjetti on epärealistinen. Säästää myös sekä myyjän että asiakkaan tuottavaa aikaa, mikäli jo heti alkuvaiheessa on selvitetty mahdolliset kaupan esteet.
Tervonen toi myös esille sen ajatuksen, ettei kauppaa pitäisi olla tarvetta varmistella loppuvaiheessa. Mikäli näin on, on hänen mielestään silloin oikonut alkuvaiheen kartoituksessa. Hänen mukaansa kun asiakkaan tarpeet on selvitetty perusteellisesti ja tarjous on tehty asiakkaan tarpeita mielessä pitäen, tulisi kaupan päätöksen olla vain muodollisuus ja lisäksi vielä niin, että asiakas kysyy itse kaupan päättämistä. Tässä jälleen kerran Tervonen toi esille myös asiakkaan kuuntelun ja asiakkaan huomioimisen, sillä joissakin tapauksissa esimerkiksi pieni kaupanpäällinen voi olla ratkaiseva tekijä, joka saa vielä epäröivän asiakkaan tekemään kaupat.
Alkuvaiheen tarvekartoituksella on myös erittäin suuri merkitys asiakastyytyväisyyden ja jatkuvuuden kannalta. Asiakas ei välttämättä ole innokas tekemään kauppaa, mikäli hän kokee, ettei myyjä kuuntele häntä kunnolla tai huomioi hänen tarpeitaan kunnolla. Täytyy muistaa myös se, että "väkisin" tehty kauppa varmasti vaikuttaa negatiivisesti asiakkaaseen kuin myös itse myyjään ja tämän myymään tuotteeseen, sillä negatiivisen kokemuksen jälkeen asiakas on paljon alttiimpi kertomaan huonosta kokemuksestaan kaikille mahdollisille tutuilleen kuin mitä hän on esimerkiksi kertomaan hyvästä kokemuksestaan. Huonoa kokemusta ja sen aiheuttamaan huonoa oloa ja ärtymystä kun on usein tarve purkaa jollain tavalla (yleensä haukkumalla yritystäm, myyjää ja tuotetta kaikille mahdollisille tutuille) kun taas positiivista kokemusta harvoin tarvitsee mihinkään erityisesti olla purkamassa.
Yrittäjyydestä Tervonen kertoi vielä sen verran, että on äärimmäisen tärkeää asettaa itselleen tavoite. Kun tavoite on selvillä ja itsellä kirkkaana mielessä, on sillä erittäin suuri vaikutus myös omaan motivaation, työn tekemisen tehokkuuteen sekä työn tekemisen tapoihin. Kun tietää miten toimii ja miten pääsee parhaisiin tuloksiin on silloin paljon helpompi mm. sovittaa omat tavoitteensa omaan työtahtiinsa ja työtapoihinsa sekä myös näiden kehittäminen haluamaansa suuntaan on helpompaa, kun tietää mitä oikeastaan tekee.
Myös Tervonen kannustaa unelmoimaan isosti, eli asettamaan itselleen sellaisia pitkän tähtäimen tavoitteita, joiden saavuttamiseksi on valmis paiskimaan kovasti töitä ja joiden saavuttamiseksi on valmis pyrkimään aina parhaimpaansa. Hän myös muistutti alun olevan aina hankalaa jokaisessa hommassa, niin myös yrittäjyydessä, mutta nimenomaan omien työtapojen selvittyä, omien tavoitteiden selvittyä sekä sen selvittyä miksi ylipäätään tekee mitä tekee ja mitä siitä saa, muuttuu tekeminenkin aina vaan helpommaksi.
5. Rohkea Suomi saarnakiertue: Harri Broman ja Antti Vikman
Keskiviikkona 11.3. Rohkea Suomi saarnakiertue pysähtyi Joensuuhun ja pääsimme osalliseksi Antti Vikmanin ja Harri Bromanin kokemuksista työelämässä sekä kokemuksista johtajuudesta.
Tapahtuma oli erilainen kuin mihin yleensä on totuttu ja todella mielenkiintoinen. Lähestymistapa oli erittäin virkistävä ja oli hienoa kuulla oikeasti menestyneiden ihmisten mietteitä yritysmaailmasta ja johtajuudesta.
Tapahtuma kesti vain tunnin, mikä oli mielestäni liian vähän ottaen huomioon kuinka paljon aiheesta olisi voinut saada irti. Myös yleisöä oli vähänlaisesti. Mahdollinen syy on toki voinut olla syrjäisempi sali (E100), niin etteivät kaikki potentiaaliset opiskelijat ymmärtäneet eksyä paikalle sekä mahdollisesti puutteellinen tapahtuman mainostus. Itsekin hoksasin mennä paikalle vain, kun siitä mainittiin Yrittäjyys ja työelämä -kurssilla.
Antti Vikman kertoi työuransa tietotekniikan parissa alkaneen jo kesken lukio-opintojen. Vikman kertoi myös kuinka yritys, jossa uransa aloitti ei tarttunut kasvumahdollisuuksiin pitkälti omistaja-johtajan haluttomuudesta johtuen. Omistaja-johtaja ei halunnut kasvua eikä pystynyt luovuttamaan yhtään valtaa muille vaan piti langat tiukasti käsissään. Tänäkin päivänä hyvillä näkymillä tuolloin varustettu yhtiö on edelleen pienikokoinen, ei siis koskaan kasvanut. Olennaista onkin johtajan itsensä halu viedä yritystä eteenpäin, kasvattaa ja kehittää yritystä. Samaan ongelmaan Vikman törmäsi myös Blanccolla (edellistä reilusti suuremman kaliiberin yrityksessä), kun törmättiin siihen kasvua rajoittavaan tekijään, että johtaja tahtoi henkilökohtaisesti tuntea kaikki työntekijänsä, vaikka tämä ei enää olisi ollut kasvun kannalta mahdollista. Vikmanin mukaan siis johtajan tulee osata myös jakaa vastuuta ja hölllätä hieman ohjaksia, mikäli aikoo saada yritystä kasvuun, sillä kukaan ei pysty suurta yritystä yksin pyörittämään.
Vikmanin tärkeät pointit johtajuudesta olivat, että johtajalta vaaditaan rohkeutta, vastuunkantoa ja rehellisyyttä.
Harri Broman aloitti esittelynsä kertomalla hieman omasta historiastaan. Mille tahansa perheyritykselle tyypillisellä tavalla myös Harri oli aikoinaan nuorena poikana vastoin tuolloista tahtoaan viettämään kesät (14-19 vuotiaana) perheyrityksessä kesätöissä. Tämän seurauksena perheyrityksessä työskentely ei olisi nuorempana voinut vähempää kiinnostaa, joten haki mm. Helsinkiin opiskelemaan, jolloin oli mahdollisimman kaukana perheyrityksestä. Lisäksi hän hakeutui valmistuttuaan töihin myös ulkomaille. Broman kertoi kuitenkin huomanneensa, ettei ruoho tosiaan ollut vihreämpää aidan toisella puolella ja palasikin sitten takaisin perheyritykseen työskentelemään. Hän kertoi oman uransa vaiheista, joihin kuului mm. komennus johtamaan Lappeenrannan pistettä 24-vuotiaana. Tämän jälkeen Broman siirtyi Kouvolaan, jossa hän omien sanojensa mukaan menetti ensimmäisen miljoonansa (markkaa), kun Kouvolaan (Harrin omasta aloitteesta) perustettu toinen liike meni mönkään. Hän kuitenkin piti oppirahoja hyödyllisinä ja tämän voi kuka tahansa ulkopuolinenkin todeta, kun vain vilkaisee Broman Groupin nykyistä tilannetta. Harri Broman kuitenkin myös korosti sitä, että tällainen on mahdollista usein lähinnä perheyrityksessä ja että hänen omalla urallaan perheyrityksen tuki on ollut korvaamaton.
Muita saarnakiertueelta opittuja pointteja olivat mm. asiakkaiden huomioiminen ja heidän kanssaan ajankäyttäminen (asiakkailla usein on näkemys siitä, mitä yritykseltä kaivattaisiin), kehotettiin ottamaan mallia Supercellin johtamisesta (jossa hyvä johtaminen realisoituu hyvänä tuloksena), niin asiakkaiden kuin työntekijöidenkin arvostusta ja välittämistä korostettiin.
Työssä saatua kokemusta voidaan pitää suoraan myös rahanarvoisena, sillä kun oppii miten esimerkiksi hankalat tilanteet saa hoidettua parhaiten, säästää se jatkossa paljon resursseja.
Molempien puhujien mukaan johtajuus on myös asia, johon voi oppia. Vaikka toki toiset ovat luonnostaan enemmän johtajia kuin toiset, ei se silti tarkoita sitä, etteikö johtajuustaitoja voisi kuka tahansa oppia niin halutessaan. Broman toi lisäksi esille pointin henkilöjohtamisen tärkeydestä. Hänen mukaansa kuka tahansa voi olla numerojohtaja, jolla viittasi excelien, lukujen ja yrityksen taloudellisen tilan mukaan johtamiseen. Henkilöjohtaminen on kuitenkin Bromanin mielestä huomattavasti vaikeampaa, eikä kuka tahansa välttämättä osaa toimia hyvänä henkilöjohtajana, sillä se vaatii huomattavan paljon ihmissuhdetaitoja sekä kykyä viestiä ihmisten kanssa. Tästä johtuu hänen mukaansa mm. se, että monet johtajat tuntuvat meistä niin "huonoilta johtajilta", koska he ovat pääsääntöisesti numerojohtajia, eivät henkilöjohtajia.
Mielenkiintoinen ajatus pohdittavaksi oli myös se, että onko yrittäjästä aina johtajaksi? Monihan yrittäjä palkatessaan lisää työntekijöitä automaattisesti muuttuu johtajaksi, mutta onko hänellä välttämättä taitoa hoitaa johtajan pestiä on eri asia. Tässä kuitenkin palataan siihen, että johtajaksi voi oppia ja tästä syystä myös erilaisia johtajuuskursseja ja johtajuuskoulutuksia on olemassa ja helposti saatavilla.
Kaiken kaikkiaan pidin tapahtuman varsin erilaisesta otteesta Suomea vaivaavaan ongelmaan (työttömyys ja palkkaavien yritysten puute, viennin heikkous jne.) ja oli erittäin mahtavaa päästä kuulemaan menestyneiden tahojen näkemyksiä aiheesta. On mielenkiintoista myös huomata, kuinka usein asiat kytkeytyvät toisiinsa. Esimerkiksi yrittäjyys ja työelämä -kurssin ensimmäisellä kokoontumiskerralla Timo Ruohio kertoi Joensuun tiedepuiston Start Me Up -liikeideakilpailusta. Tarkemmin kilpailuun tutustuessa törmää myös tästä tapahtumasta tuttuun nimeen: Antti Vikman. Vikman siis on vuonna 2014 voittanut parhaan idean palkinnon juuri kyseisessä Start Me Up -liikeideakilpailussa. Ja menestystä on ilmeisesti tullut! Kannustaa osallistumaan, kun saa kuulla menestystarinoista henkilöiltä tarinoiden takana.
Rohkea Suomi on kotisivujensa lisäksi vahvasti läsnä sosiaalisessa mediassa. Vaikka näkyvyyteen on kovasti panostettukin, jäi minua kummastuttamaan se, kuinka vähän Joensuussa oli porukkaa tapahtumaa seuraamassa. Tästä olisi varmasti kaivattu enemmänkin tiedottamista sekä tapahtuman hehkutusta reilusti etukäteen.
Suosittelen tutustumaan aiheeseen tarkemmin!
#rohkeasuomi
#johtajamyytti
http://rohkeasuomi.fi/
https://twitter.com/RohkeaSuomi
https://www.facebook.com/rohkeasuomi
https://www.youtube.com/user/rohkeasuomi
Tapahtuma oli erilainen kuin mihin yleensä on totuttu ja todella mielenkiintoinen. Lähestymistapa oli erittäin virkistävä ja oli hienoa kuulla oikeasti menestyneiden ihmisten mietteitä yritysmaailmasta ja johtajuudesta.
Tapahtuma kesti vain tunnin, mikä oli mielestäni liian vähän ottaen huomioon kuinka paljon aiheesta olisi voinut saada irti. Myös yleisöä oli vähänlaisesti. Mahdollinen syy on toki voinut olla syrjäisempi sali (E100), niin etteivät kaikki potentiaaliset opiskelijat ymmärtäneet eksyä paikalle sekä mahdollisesti puutteellinen tapahtuman mainostus. Itsekin hoksasin mennä paikalle vain, kun siitä mainittiin Yrittäjyys ja työelämä -kurssilla.
Antti Vikman kertoi työuransa tietotekniikan parissa alkaneen jo kesken lukio-opintojen. Vikman kertoi myös kuinka yritys, jossa uransa aloitti ei tarttunut kasvumahdollisuuksiin pitkälti omistaja-johtajan haluttomuudesta johtuen. Omistaja-johtaja ei halunnut kasvua eikä pystynyt luovuttamaan yhtään valtaa muille vaan piti langat tiukasti käsissään. Tänäkin päivänä hyvillä näkymillä tuolloin varustettu yhtiö on edelleen pienikokoinen, ei siis koskaan kasvanut. Olennaista onkin johtajan itsensä halu viedä yritystä eteenpäin, kasvattaa ja kehittää yritystä. Samaan ongelmaan Vikman törmäsi myös Blanccolla (edellistä reilusti suuremman kaliiberin yrityksessä), kun törmättiin siihen kasvua rajoittavaan tekijään, että johtaja tahtoi henkilökohtaisesti tuntea kaikki työntekijänsä, vaikka tämä ei enää olisi ollut kasvun kannalta mahdollista. Vikmanin mukaan siis johtajan tulee osata myös jakaa vastuuta ja hölllätä hieman ohjaksia, mikäli aikoo saada yritystä kasvuun, sillä kukaan ei pysty suurta yritystä yksin pyörittämään.
Vikmanin tärkeät pointit johtajuudesta olivat, että johtajalta vaaditaan rohkeutta, vastuunkantoa ja rehellisyyttä.
Harri Broman aloitti esittelynsä kertomalla hieman omasta historiastaan. Mille tahansa perheyritykselle tyypillisellä tavalla myös Harri oli aikoinaan nuorena poikana vastoin tuolloista tahtoaan viettämään kesät (14-19 vuotiaana) perheyrityksessä kesätöissä. Tämän seurauksena perheyrityksessä työskentely ei olisi nuorempana voinut vähempää kiinnostaa, joten haki mm. Helsinkiin opiskelemaan, jolloin oli mahdollisimman kaukana perheyrityksestä. Lisäksi hän hakeutui valmistuttuaan töihin myös ulkomaille. Broman kertoi kuitenkin huomanneensa, ettei ruoho tosiaan ollut vihreämpää aidan toisella puolella ja palasikin sitten takaisin perheyritykseen työskentelemään. Hän kertoi oman uransa vaiheista, joihin kuului mm. komennus johtamaan Lappeenrannan pistettä 24-vuotiaana. Tämän jälkeen Broman siirtyi Kouvolaan, jossa hän omien sanojensa mukaan menetti ensimmäisen miljoonansa (markkaa), kun Kouvolaan (Harrin omasta aloitteesta) perustettu toinen liike meni mönkään. Hän kuitenkin piti oppirahoja hyödyllisinä ja tämän voi kuka tahansa ulkopuolinenkin todeta, kun vain vilkaisee Broman Groupin nykyistä tilannetta. Harri Broman kuitenkin myös korosti sitä, että tällainen on mahdollista usein lähinnä perheyrityksessä ja että hänen omalla urallaan perheyrityksen tuki on ollut korvaamaton.
Muita saarnakiertueelta opittuja pointteja olivat mm. asiakkaiden huomioiminen ja heidän kanssaan ajankäyttäminen (asiakkailla usein on näkemys siitä, mitä yritykseltä kaivattaisiin), kehotettiin ottamaan mallia Supercellin johtamisesta (jossa hyvä johtaminen realisoituu hyvänä tuloksena), niin asiakkaiden kuin työntekijöidenkin arvostusta ja välittämistä korostettiin.
Työssä saatua kokemusta voidaan pitää suoraan myös rahanarvoisena, sillä kun oppii miten esimerkiksi hankalat tilanteet saa hoidettua parhaiten, säästää se jatkossa paljon resursseja.
Molempien puhujien mukaan johtajuus on myös asia, johon voi oppia. Vaikka toki toiset ovat luonnostaan enemmän johtajia kuin toiset, ei se silti tarkoita sitä, etteikö johtajuustaitoja voisi kuka tahansa oppia niin halutessaan. Broman toi lisäksi esille pointin henkilöjohtamisen tärkeydestä. Hänen mukaansa kuka tahansa voi olla numerojohtaja, jolla viittasi excelien, lukujen ja yrityksen taloudellisen tilan mukaan johtamiseen. Henkilöjohtaminen on kuitenkin Bromanin mielestä huomattavasti vaikeampaa, eikä kuka tahansa välttämättä osaa toimia hyvänä henkilöjohtajana, sillä se vaatii huomattavan paljon ihmissuhdetaitoja sekä kykyä viestiä ihmisten kanssa. Tästä johtuu hänen mukaansa mm. se, että monet johtajat tuntuvat meistä niin "huonoilta johtajilta", koska he ovat pääsääntöisesti numerojohtajia, eivät henkilöjohtajia.
Mielenkiintoinen ajatus pohdittavaksi oli myös se, että onko yrittäjästä aina johtajaksi? Monihan yrittäjä palkatessaan lisää työntekijöitä automaattisesti muuttuu johtajaksi, mutta onko hänellä välttämättä taitoa hoitaa johtajan pestiä on eri asia. Tässä kuitenkin palataan siihen, että johtajaksi voi oppia ja tästä syystä myös erilaisia johtajuuskursseja ja johtajuuskoulutuksia on olemassa ja helposti saatavilla.
Kaiken kaikkiaan pidin tapahtuman varsin erilaisesta otteesta Suomea vaivaavaan ongelmaan (työttömyys ja palkkaavien yritysten puute, viennin heikkous jne.) ja oli erittäin mahtavaa päästä kuulemaan menestyneiden tahojen näkemyksiä aiheesta. On mielenkiintoista myös huomata, kuinka usein asiat kytkeytyvät toisiinsa. Esimerkiksi yrittäjyys ja työelämä -kurssin ensimmäisellä kokoontumiskerralla Timo Ruohio kertoi Joensuun tiedepuiston Start Me Up -liikeideakilpailusta. Tarkemmin kilpailuun tutustuessa törmää myös tästä tapahtumasta tuttuun nimeen: Antti Vikman. Vikman siis on vuonna 2014 voittanut parhaan idean palkinnon juuri kyseisessä Start Me Up -liikeideakilpailussa. Ja menestystä on ilmeisesti tullut! Kannustaa osallistumaan, kun saa kuulla menestystarinoista henkilöiltä tarinoiden takana.
Rohkea Suomi on kotisivujensa lisäksi vahvasti läsnä sosiaalisessa mediassa. Vaikka näkyvyyteen on kovasti panostettukin, jäi minua kummastuttamaan se, kuinka vähän Joensuussa oli porukkaa tapahtumaa seuraamassa. Tästä olisi varmasti kaivattu enemmänkin tiedottamista sekä tapahtuman hehkutusta reilusti etukäteen.
Suosittelen tutustumaan aiheeseen tarkemmin!
#rohkeasuomi
#johtajamyytti
http://rohkeasuomi.fi/
https://twitter.com/RohkeaSuomi
https://www.facebook.com/rohkeasuomi
https://www.youtube.com/user/rohkeasuomi
4. Yrittäjyys ja työelämä: Joona Kapasen elämätapayrittäjyys: ideoinnista kuplapalloon
Toinen 11.3. puhuja oli Joona Kapanen, jota on tituleerattu elämäntapayrittäjyyden edustajaksi. Kapasta on toisaalta myös luonnehdittu portfolioyrittäjäksi ja sarjayrittäjäksi, sillä hän on mukana monenlaisessa yritystoiminnassa samanaikaisesti. Hänellä on oma toiminimi, hän on ollut mukana lanseeraamassa kuplapalloa Suomeen ja on yhä mukana toiminnassa, on mukana ideointivalmennus Idema Oy:ssä, sekä viimeisimpänä on myös osakkaana Treveco sijoitusyhtiössä.
Idema Oy:n ideointivalmennustoiminnan ydintä on oppimismenetelmien kehitystyö mm. yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa sekä erilaisten ärsykkeiden, uusien toimintatapojen ja innovatiivisuuteen liittyvien prosessien ja järjestelmien kehitystä työyhteisöissä. Sivuprojekteina tähän liittyvät yrittäjyyskasvatukseen liittyvät projektit (joista erityisen hieno esimerkki on nuorisotakuun puitteissa toteutettu syrjäytyneiden nuorten kesäkahvila, jossa nuoria valmennettiin ensin kolme kuukautta, jonka jälkeen nämä itsenäisesti vastasivat kesäkahvilansa pyörittämisestä).
Kuplapalloa Kapanen luonnehti B2B ja B2C kaltaiseksi toiminnaksi. He ovat olleet kuplapallon ensimmäisiä palveluntarjoajia Suomessa ja pyrkivät nyt uudistumaan aina jollakin tavalla erottautuakseen muista alalle tulleista toimijoista.
Treveco sijoitusyhtiössä sijoitetaan mm. asuntoihin ja alueisiin, start-uppeihin jne. Kapasella itsellään ei ole kokemusta tai osaamista alalla toimimisesta ja onkin käytännössä vain osakkaana toiminnassa (ei niinkään pyörittämässä sitä).
Tmi Joona Kapanen (B2B) kautta hän tarjoaa myynnin ja markkinoinnin konsultointia yrityksille, sekä tuotteistamisen osaamista. Osa Kapasen omaa osaamista on nimenomaan sen tunnistaminen, mikä on kannattavaa bisnestä ja mikä ei.
Kapanen itse luonnehtii yrittäjyyttään niin, että hänellä on kolme yritystä, eikä edelleenkään varsinaista liikeideaa. Hän kokee ns. missiokseen yrittäjyyden kynnyksen madaltamisen. Tietenkään hän ei kannusta perustamaan yritystä, jos ei tiedä onko toiminnalle minkäänlaisia asiakkaita. Toki täytyy ensin selvittää olisiko idealle kiinnostusta, pystyykö sitä myymään, voiko sen ympärille rakentaa kannattavaa yritystoimintaa. Ei kuitenkaan pidä odottaa sitä täydellisen idean syntymistä eikä liikaa valmistella asioita, sillä muuten ei koskaan uskalla lähteä toimintaansa viemään eteenpäin, liiketoiminnassa ja yrittäjyydessä kun on aina riskejä mukana.
Kapasella, josta suorastaan huokuu intohimo ja innostus yrittämiseen, oli paljon samoja pointteja kuin 16.2. puhuneella Timo Ruohiolla. Yksi näistä oli tavoitteiden tärkeys. Tavoitteiden ei Kapasen mukaan tarvitse olla mitään suureellista, kunhan niitä vain on. Hän itse asetti vuonna 2010 itselleen kaksi tavoitetta: tulla kutsutuksi puhumaan yrittäjyydestä (check!) ja saada siitä tietty summa palkkiota. Toisen toteutumista vielä odotellaan, mutta lähellä kuulemma ollaan.
Kapasen oma koulutuspolku osoittaa sen, että totutusta koulunpenkkimallista poikkeamalla voidaan saada erittäin hyviä tuloksia aikaan. Hän korosti sitä, että hän on oppinut asiat nimenomaan tekemällä ja korosti myös sitä, ettei kannata olla liian ankara itseään kohtaan osaamisensa suhteen. Kaikkia asioita ei voi osata valmiiksi vaan suurimman osan oppii tehdessään tai sitä mukaa kun asioita sattuu tulemaan eteen. Toisin sanoen on uskallettava luottaa omaan kykyynsä oppia asioita silloin kun ne tulevat oikeasti eteen, eikä vain aina valmistautua etukäteen kaikkeen, sillä on mahdotonta opetella kaikkea mahdollista etukäteen.
Kapasen koulutus on alusta asti painottunut yrittäjyyteen, joten on luonnollista, että hän on jatkanutkin yrittäjänä. Siitä tosin voidaan kiistellä, että onko Kapanen nyt erityisesti kouluttautunut johonkin (samalla tavoin kuin esimerkiksi lääkärit tai asianajajat, joilta vaaditaan tietty koulutus) vai onko kyse kuitenkin enemmän yrittäjyyteen valmistautumisesta ja sen hyödyntämisestä sekä itsensä kehittämisestä.
Kapasen ehdoton johtoajatus vaikuttaa olevan ideointi ja sen merkitys. Ideoinnista voi syntyä uutta osaamista, uusia tapoja tehdä asioita ja uusia tapoja menestyä. On vain oltava uskallusta ideoida ja lähteä myös toteuttamaan niitä ideoita.
Kapanen kuitenkin myös toteaa myynnin olevan kaiken avain. Samaa sanoi myös Ruohio. Kun osaa myydä, niin "ilman osaamistakin" voi saada toimeksiantoja. Sitä kautta sitten tulee opeteltua niitä asioita, kun on syy tehdä tai opetella jotakin. Esimerkkinä tästä Kapanen kertoi, että hän itse mm. oli opiskelijana "ilman osaamista" ja referenssejä vastannut suuren tanskalaisen suklaamerkin lanseerauksesta ja markkinoinnista ja myynnistä Suomen markkinoilla vuoden ajan. Mitä hän oli käytännössä tehnyt, oli että hän myi vastustamattoman hyvän idean, jolloin hän pääsi sitä myös toteuttamaan. Tässä kytkeytyvät loistavasti toisiinsa niin ideoinnin kuin myynninkin merkitys. Kun vain on vastustamattomia ideoita ja osaa pokkana myydä näitä ideoitaan, niin silloin saa asiakkaita ja pääsee eteenpäin.
Tähän liittyy myös ajatus siitä, että voi myydä palveluita/ideoita, joita ei välttämättä itse osaa toteuttaa, mutta kunhan vain hankkii siihen sitten ihmiset jotka osaavat! Tätähän kaikki mm. välitystoiminta on. Näkyy hyvin esimerkiksi käännösalalla, jossa käännöstoimistoilla ei itsellään välttämättä ole tekijöitä työlle valmiina, he vain tekevät tarjouksen ja sitten vasta toimeksiannon saatuaan alkavat kyselemään alihankkijoiltaan kuka työn tekee. Tässä vain usein alihankkija saa työstä lyhemmän korren, sillä käännöstoimisto on jo tehnyt tarjouksen, jonka asiakas on hyväksynyt ja ilmoittaa vain sitten kääntäjälle, että budjetti on tämä joko hyväksyt tai et. Tässä siis alihankkijalta itseltään häviää neuvotteluvara. Toisaalta, alihankkijat itse ajavat itsensä ahdinkoon hyväksymällä huonoja työehtoja ja liian pientä korvausta. Mikäli käännöstoimistojen ehtoihin ei suostuttaisi alihankkijaportaassa olisi käännöstoimistojenkin pakko tarkistaa tekemiään tarjouksia tai omaa katettaan.
Pointtina kuitenkin tosiaan oli Kapasellakin se, että ei pidä olla liian vaatimaton oman osaamisensa suhteen ja sen suhteen etteikö omaa ideaansa voisi myydä. Jos ei vielä osaa jotain siihen liittyvää voi sen aina opetella tai sitten hankkii työlle sellaisen tekijän, joka työn osaa tehdä. Ideoilla on suuri merkitys ja samoin rohkeudella myydä asiakkaille näitä ideoita.
Kapanen uskoo suuresti myös siihen, että yrittäjänä on kaikki mahdollista, kunhan on vain itse aktiivinen. Aktiivinen ideoimaan, aktiivinen myymään, aktiivinen tarttumaan tilaisuuksiin. Hän myös korosti sitä, että mikäli saat myytyä yhdelle asiakkaalle jonkin asian, saat sen varmasti myytyä toisellekin.
Kapanen korosti myös erilaisuuden ja erottumisen merkitystä. Täytyy osata erottautua (brändätä itsensä ehkä?) niin, että asiakas osaa itse kertoa millä tavoin toiminta on erilaista kuin muilla. Täytyy osata olla erilainen ja uskaltaa ottaa myös riskiä. Ilman riskinottoa ei voi myöskään saavuttaa mitään.
Uskalluksen puutteesta Kapanen antoi esimerkkinä juurikin tuon Kuplapallon tuomisen Suomeen. Heillä oli mietinnässä mahdollinen laajentuminen, ehkä franchising-toiminnan kautta esimerkiksi, mutta he eivät uskaltaneetkaan lähteä kasvamaan silloin kuin olisi pitänyt. Lopputuloksena he saivat huomata, että tämän jälkeen on alueellisesti ilmaantunut useita erilaisia kuplapallotoimintaa tarjoavia toimijoita, joista osa suoraan kopioi Kapasen ja kumppaneiden alkuperäisen toimintamallin ja toimintatavat. Myös näillä alueellisilla toimijoilla tuntuu bisnes pyörivän hyvin, joten kriittisellä hetkellä sattuneen rohkeuden puutteen vuoksi idean lanseerannut tiimi jäikin nyt vaille tätä lisääntynyttä liiketoimintaa.
Kuplapallon taival oli myös muuten alkuun hieman kivikkoinen, sillä kun toimintaa oltiin tuomassa ensi kertaa Suomeen joutuivat he kuplapallomarkkinoilla huijauksen kohteeksi ja menettivät huomattavan summan investoimaansa rahaa. Tässä kohtaa kuitenkaan ei annettu vastoinkäymisen lannistaa ja otettiin uudelleen riskiä. Tällä kertaa se sitten kannattikin ja kuplapallo saatiin tuotua Suomeen. Nyt bisnes pyörii jatkuvasti, toki täytyy tehdä jatkuvasti töitä mm. erottautumisen puolesta, mutta riskinotto toi myös tulosta.
Kapasen mukaan yrittäjyyden iso etu on se, että oppii paljon enemmän, kun haluaa viedä asiaa koko ajan eteenpäin sitä vastoin, että olisi vain töissä.
Erittäin tärkeä pointti Kapasella oli myös asiakkaan tarpeeseen ja asiakkaan mukaan myyminen. Toisin sanoen on kuunneltava asiakasta ja sitä, mitä asiakas kertoo tarvitsevansa ja sovitettava tarjoamansa palvelu asiakkaan tarpeeseen. Hän mainitsi myös sen pointin, etä täytyy olla selvillä myös asiakkaan maksukyvystä. Kaikki asiakkaathan tahtovat alennusta, joten täytyy tietää kannattaako alennuspyynnöille lotkauttaa korvaansakaan. Rahaa uskaltaa Kapasen mukaan myös pyytää enemmän silloin, kun on itse hyvin selvillä siitä, miksi sitä pyytää sen verran kuin pyytää. Jos hinnoittelu on tehty mututuntumalla on se silloin huomattavasti heikommissa kannattimissa, kuin silloin kun hinnoittelussa on otettu huomioon mm. kulut, jotka myynnillä tulisi kattaa.
Kapanen mainitsi myös kuinka tärkeää on säilyttää focus kaikessa toiminnassaan. Mikä on suunta, mikä on tavoite ja miksi teen tätä? Lyhyen aikavälin tavoitteiden lisäksi on oltava pitkäaikaisia tavoitteita: mihin haluan toimintaani viedä? Missä haluan olla 5 vuoden päästä? Kapasen mukaan omat visiot ja missiot ovat tärkeämpiä kuin liiketoimintasuunnitelmat. Kun tietää mitä haluaa ja mihin haluaa toimintaa kehittää, löytyy siihen myös keinot.
Kapasen mukaan kannattaa myös panostaa markkinointinimensä luomiseen, sillä sitä ihmiset käyttävät tiedon etsimiseen palvelustasi (ja ostopäätöksen tekoon). Olennaista on myös olla oikeasti erilainen ja erottautua muista. Tähän liittyy myös ajatus siitä, että kannattaa verkostoitua sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa kaikki muut eivät jo ole verkostoitumassa (eri suuntaan kulkemista).
Kapanen kannustaa suuresti hyppäämään tuntemattomaan ja olemaan utelias, tekemään uusia asioita sekä olemaan aktiivinen. Apuakin saa, jos vain osaa pyytää, joten ei kannata pelätä liiaksi sitä, ettei osaa. Tärkeintä on pyrkiä eteenpäin ja pyrkiä parempaan. Parhaimman tuloksen saa vain menemällä rohkeasti epämukavuusalueelle ja haastamalla itsensä yhä uudelleen ja uudelleen. Kapanen myös kannustaa tavoittelemaan korkeuksia ja juhlimaan onnistumisia!
Idema Oy:n ideointivalmennustoiminnan ydintä on oppimismenetelmien kehitystyö mm. yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa sekä erilaisten ärsykkeiden, uusien toimintatapojen ja innovatiivisuuteen liittyvien prosessien ja järjestelmien kehitystä työyhteisöissä. Sivuprojekteina tähän liittyvät yrittäjyyskasvatukseen liittyvät projektit (joista erityisen hieno esimerkki on nuorisotakuun puitteissa toteutettu syrjäytyneiden nuorten kesäkahvila, jossa nuoria valmennettiin ensin kolme kuukautta, jonka jälkeen nämä itsenäisesti vastasivat kesäkahvilansa pyörittämisestä).
Kuplapalloa Kapanen luonnehti B2B ja B2C kaltaiseksi toiminnaksi. He ovat olleet kuplapallon ensimmäisiä palveluntarjoajia Suomessa ja pyrkivät nyt uudistumaan aina jollakin tavalla erottautuakseen muista alalle tulleista toimijoista.
Treveco sijoitusyhtiössä sijoitetaan mm. asuntoihin ja alueisiin, start-uppeihin jne. Kapasella itsellään ei ole kokemusta tai osaamista alalla toimimisesta ja onkin käytännössä vain osakkaana toiminnassa (ei niinkään pyörittämässä sitä).
Tmi Joona Kapanen (B2B) kautta hän tarjoaa myynnin ja markkinoinnin konsultointia yrityksille, sekä tuotteistamisen osaamista. Osa Kapasen omaa osaamista on nimenomaan sen tunnistaminen, mikä on kannattavaa bisnestä ja mikä ei.
Kapanen itse luonnehtii yrittäjyyttään niin, että hänellä on kolme yritystä, eikä edelleenkään varsinaista liikeideaa. Hän kokee ns. missiokseen yrittäjyyden kynnyksen madaltamisen. Tietenkään hän ei kannusta perustamaan yritystä, jos ei tiedä onko toiminnalle minkäänlaisia asiakkaita. Toki täytyy ensin selvittää olisiko idealle kiinnostusta, pystyykö sitä myymään, voiko sen ympärille rakentaa kannattavaa yritystoimintaa. Ei kuitenkaan pidä odottaa sitä täydellisen idean syntymistä eikä liikaa valmistella asioita, sillä muuten ei koskaan uskalla lähteä toimintaansa viemään eteenpäin, liiketoiminnassa ja yrittäjyydessä kun on aina riskejä mukana.
Kapasella, josta suorastaan huokuu intohimo ja innostus yrittämiseen, oli paljon samoja pointteja kuin 16.2. puhuneella Timo Ruohiolla. Yksi näistä oli tavoitteiden tärkeys. Tavoitteiden ei Kapasen mukaan tarvitse olla mitään suureellista, kunhan niitä vain on. Hän itse asetti vuonna 2010 itselleen kaksi tavoitetta: tulla kutsutuksi puhumaan yrittäjyydestä (check!) ja saada siitä tietty summa palkkiota. Toisen toteutumista vielä odotellaan, mutta lähellä kuulemma ollaan.
Kapasen oma koulutuspolku osoittaa sen, että totutusta koulunpenkkimallista poikkeamalla voidaan saada erittäin hyviä tuloksia aikaan. Hän korosti sitä, että hän on oppinut asiat nimenomaan tekemällä ja korosti myös sitä, ettei kannata olla liian ankara itseään kohtaan osaamisensa suhteen. Kaikkia asioita ei voi osata valmiiksi vaan suurimman osan oppii tehdessään tai sitä mukaa kun asioita sattuu tulemaan eteen. Toisin sanoen on uskallettava luottaa omaan kykyynsä oppia asioita silloin kun ne tulevat oikeasti eteen, eikä vain aina valmistautua etukäteen kaikkeen, sillä on mahdotonta opetella kaikkea mahdollista etukäteen.
Kapasen koulutus on alusta asti painottunut yrittäjyyteen, joten on luonnollista, että hän on jatkanutkin yrittäjänä. Siitä tosin voidaan kiistellä, että onko Kapanen nyt erityisesti kouluttautunut johonkin (samalla tavoin kuin esimerkiksi lääkärit tai asianajajat, joilta vaaditaan tietty koulutus) vai onko kyse kuitenkin enemmän yrittäjyyteen valmistautumisesta ja sen hyödyntämisestä sekä itsensä kehittämisestä.
Kapasen ehdoton johtoajatus vaikuttaa olevan ideointi ja sen merkitys. Ideoinnista voi syntyä uutta osaamista, uusia tapoja tehdä asioita ja uusia tapoja menestyä. On vain oltava uskallusta ideoida ja lähteä myös toteuttamaan niitä ideoita.
Kapanen kuitenkin myös toteaa myynnin olevan kaiken avain. Samaa sanoi myös Ruohio. Kun osaa myydä, niin "ilman osaamistakin" voi saada toimeksiantoja. Sitä kautta sitten tulee opeteltua niitä asioita, kun on syy tehdä tai opetella jotakin. Esimerkkinä tästä Kapanen kertoi, että hän itse mm. oli opiskelijana "ilman osaamista" ja referenssejä vastannut suuren tanskalaisen suklaamerkin lanseerauksesta ja markkinoinnista ja myynnistä Suomen markkinoilla vuoden ajan. Mitä hän oli käytännössä tehnyt, oli että hän myi vastustamattoman hyvän idean, jolloin hän pääsi sitä myös toteuttamaan. Tässä kytkeytyvät loistavasti toisiinsa niin ideoinnin kuin myynninkin merkitys. Kun vain on vastustamattomia ideoita ja osaa pokkana myydä näitä ideoitaan, niin silloin saa asiakkaita ja pääsee eteenpäin.
Tähän liittyy myös ajatus siitä, että voi myydä palveluita/ideoita, joita ei välttämättä itse osaa toteuttaa, mutta kunhan vain hankkii siihen sitten ihmiset jotka osaavat! Tätähän kaikki mm. välitystoiminta on. Näkyy hyvin esimerkiksi käännösalalla, jossa käännöstoimistoilla ei itsellään välttämättä ole tekijöitä työlle valmiina, he vain tekevät tarjouksen ja sitten vasta toimeksiannon saatuaan alkavat kyselemään alihankkijoiltaan kuka työn tekee. Tässä vain usein alihankkija saa työstä lyhemmän korren, sillä käännöstoimisto on jo tehnyt tarjouksen, jonka asiakas on hyväksynyt ja ilmoittaa vain sitten kääntäjälle, että budjetti on tämä joko hyväksyt tai et. Tässä siis alihankkijalta itseltään häviää neuvotteluvara. Toisaalta, alihankkijat itse ajavat itsensä ahdinkoon hyväksymällä huonoja työehtoja ja liian pientä korvausta. Mikäli käännöstoimistojen ehtoihin ei suostuttaisi alihankkijaportaassa olisi käännöstoimistojenkin pakko tarkistaa tekemiään tarjouksia tai omaa katettaan.
Pointtina kuitenkin tosiaan oli Kapasellakin se, että ei pidä olla liian vaatimaton oman osaamisensa suhteen ja sen suhteen etteikö omaa ideaansa voisi myydä. Jos ei vielä osaa jotain siihen liittyvää voi sen aina opetella tai sitten hankkii työlle sellaisen tekijän, joka työn osaa tehdä. Ideoilla on suuri merkitys ja samoin rohkeudella myydä asiakkaille näitä ideoita.
Kapanen uskoo suuresti myös siihen, että yrittäjänä on kaikki mahdollista, kunhan on vain itse aktiivinen. Aktiivinen ideoimaan, aktiivinen myymään, aktiivinen tarttumaan tilaisuuksiin. Hän myös korosti sitä, että mikäli saat myytyä yhdelle asiakkaalle jonkin asian, saat sen varmasti myytyä toisellekin.
Kapanen korosti myös erilaisuuden ja erottumisen merkitystä. Täytyy osata erottautua (brändätä itsensä ehkä?) niin, että asiakas osaa itse kertoa millä tavoin toiminta on erilaista kuin muilla. Täytyy osata olla erilainen ja uskaltaa ottaa myös riskiä. Ilman riskinottoa ei voi myöskään saavuttaa mitään.
Uskalluksen puutteesta Kapanen antoi esimerkkinä juurikin tuon Kuplapallon tuomisen Suomeen. Heillä oli mietinnässä mahdollinen laajentuminen, ehkä franchising-toiminnan kautta esimerkiksi, mutta he eivät uskaltaneetkaan lähteä kasvamaan silloin kuin olisi pitänyt. Lopputuloksena he saivat huomata, että tämän jälkeen on alueellisesti ilmaantunut useita erilaisia kuplapallotoimintaa tarjoavia toimijoita, joista osa suoraan kopioi Kapasen ja kumppaneiden alkuperäisen toimintamallin ja toimintatavat. Myös näillä alueellisilla toimijoilla tuntuu bisnes pyörivän hyvin, joten kriittisellä hetkellä sattuneen rohkeuden puutteen vuoksi idean lanseerannut tiimi jäikin nyt vaille tätä lisääntynyttä liiketoimintaa.
Kuplapallon taival oli myös muuten alkuun hieman kivikkoinen, sillä kun toimintaa oltiin tuomassa ensi kertaa Suomeen joutuivat he kuplapallomarkkinoilla huijauksen kohteeksi ja menettivät huomattavan summan investoimaansa rahaa. Tässä kohtaa kuitenkaan ei annettu vastoinkäymisen lannistaa ja otettiin uudelleen riskiä. Tällä kertaa se sitten kannattikin ja kuplapallo saatiin tuotua Suomeen. Nyt bisnes pyörii jatkuvasti, toki täytyy tehdä jatkuvasti töitä mm. erottautumisen puolesta, mutta riskinotto toi myös tulosta.
Kapasen mukaan yrittäjyyden iso etu on se, että oppii paljon enemmän, kun haluaa viedä asiaa koko ajan eteenpäin sitä vastoin, että olisi vain töissä.
Erittäin tärkeä pointti Kapasella oli myös asiakkaan tarpeeseen ja asiakkaan mukaan myyminen. Toisin sanoen on kuunneltava asiakasta ja sitä, mitä asiakas kertoo tarvitsevansa ja sovitettava tarjoamansa palvelu asiakkaan tarpeeseen. Hän mainitsi myös sen pointin, etä täytyy olla selvillä myös asiakkaan maksukyvystä. Kaikki asiakkaathan tahtovat alennusta, joten täytyy tietää kannattaako alennuspyynnöille lotkauttaa korvaansakaan. Rahaa uskaltaa Kapasen mukaan myös pyytää enemmän silloin, kun on itse hyvin selvillä siitä, miksi sitä pyytää sen verran kuin pyytää. Jos hinnoittelu on tehty mututuntumalla on se silloin huomattavasti heikommissa kannattimissa, kuin silloin kun hinnoittelussa on otettu huomioon mm. kulut, jotka myynnillä tulisi kattaa.
Kapanen mainitsi myös kuinka tärkeää on säilyttää focus kaikessa toiminnassaan. Mikä on suunta, mikä on tavoite ja miksi teen tätä? Lyhyen aikavälin tavoitteiden lisäksi on oltava pitkäaikaisia tavoitteita: mihin haluan toimintaani viedä? Missä haluan olla 5 vuoden päästä? Kapasen mukaan omat visiot ja missiot ovat tärkeämpiä kuin liiketoimintasuunnitelmat. Kun tietää mitä haluaa ja mihin haluaa toimintaa kehittää, löytyy siihen myös keinot.
Kapasen mukaan kannattaa myös panostaa markkinointinimensä luomiseen, sillä sitä ihmiset käyttävät tiedon etsimiseen palvelustasi (ja ostopäätöksen tekoon). Olennaista on myös olla oikeasti erilainen ja erottautua muista. Tähän liittyy myös ajatus siitä, että kannattaa verkostoitua sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa kaikki muut eivät jo ole verkostoitumassa (eri suuntaan kulkemista).
Kapanen kannustaa suuresti hyppäämään tuntemattomaan ja olemaan utelias, tekemään uusia asioita sekä olemaan aktiivinen. Apuakin saa, jos vain osaa pyytää, joten ei kannata pelätä liiaksi sitä, ettei osaa. Tärkeintä on pyrkiä eteenpäin ja pyrkiä parempaan. Parhaimman tuloksen saa vain menemällä rohkeasti epämukavuusalueelle ja haastamalla itsensä yhä uudelleen ja uudelleen. Kapanen myös kannustaa tavoittelemaan korkeuksia ja juhlimaan onnistumisia!
Tilaa:
Kommentit (Atom)