7. Yrittäjyys ja työelämä: Essi Seppälä ja Ompelimo Pauliinan liiketoiminnan käynnistäminen ja sen päättäminen

Toinen 18.3. luentokerran puhuja oli Essi Seppälä, joka kertoi liiketoimintansa aloittamisesta ja sen päättymisestä. Myös Timo Ruohio kertoi ensimmäisellä kokoontumiskerralla yrityksen perustamisesta, sen vaiheista sekä toiminnan lopettamisesta. Mielestäni on erittäin hyvä, että kurssilla käsitellään myös sitä, kun toiminta ei jatkukaan oletetulla tavalla ja sitä, että voi selvitä eteenpäin vaikka yritystoiminta ei jatkuisikaan tai se oma yritys ei sitten menestyisikään. Tästä Essillä oli erittäin hyvä tarina kerrottavanaan.

Essi kertoi perustamansa ja liiketoimintansa aloittaneen ja lopettaneen yrityksensä Ompelimo Pauliinan vaiheista. Hän aloitti ompelutöiden teon äitinsä kommandiittiyhtiön puitteissa, toimi välillä toiminimellä ja myöhemmin osti äitinsä ompelimon liiketoiminnan. Hän kertoi yrityksen perustamiseen vaikuttaneen hänen suuri intonsa saada liiketoiminta käyntiin. Hänellä oli visio yritykselleen ja tuntui luonnolliselta lähteä tuota visiota toteuttamaan. Perustamiseen hän sai starttirahaa sekä Finnveran  naisyrittäjälainaa. Hänellä oli yritykselleen jo äitinsä kautta valmiit toimitilat, asiakaskuntakin oli valmiina ja tuttu. Lisäksi hänellä oli suuri halu saada toiminta käyntiin. Tämän lisäksi Seppälä opiskeli samalla merkonomiksi.

Innoissaan yrityksestään ja visiotaan seuraten Seppälä tilaisuuden tarjoutuessa siirsi toimintansa isompiin toimitiloihin, hankki uudet koneet, uuden nimen (tässä kohtaa syntyin Ompelimo Pauliina) sekö otti vastuun toiminnan järjestämisestä (äidiltään). Laajentumiseen Seppälä sai toisesta pankista uutta lainaa sekä pienyrityksen kehittämisavustusta. Hänen omien sanojensa mukaan tässä vaiheessa into vain kasvoi, kun laajennuttiin, kehitettiin toimintaa ja oli toiveita menestyksestä.

Käännekohta tässä nousujohteisessa kehityksessä tuli kuitenkin siinä vaiheessa, kun Suomeen iski lama, jonka seurauksena asiakkaiden tilaustöiden tarve romahti. Lisäksi kustannukset nousivat samalla, kun kassavirta tyrehtyi. Tästä seurasi jatkuva taistelu rahasta ja ylipäänsä selviytymisestä. Lainanlyhennykset painoivat niskassa, vuokrat olivat liian suuret (koska iso toimitila) ja koska kassavirta oli tyrehtynyt ei ollut millä maksaa kaikkia näitä kustannuksia. Jatkuva taistelu selviytymisestä ajoi epätoivoon ja uupumukseen. Kaikkea leimasi vielä kokemus epäonnistumisesta.

Seppälä ei kuitenkaan halunnut upota yrityksensä mukana (eli tehdä henkilökohtaista konkurssia yrityksensä konkurssin myötä), joten hän teki konkreettisen tilannekartoituksen ja punnitsi erilaisten ratkaisumallien seurauksia. Hän päätti lopettaa yrityksensä toiminnan. Tämän jälkeen Seppälä otti yhteyttä velkohiin, vuokranantajaan ja yhteistyökumppaneihin jne. ja ilmoitti toimintansa lopettamisesta. Ratkaisun toiminnan lopettamisesta tehtyään Seppälä kertoi toivon paremmasta nousseen epäonnistumisen tunteen, suuttumuksen ja turhautumisen rinnalle. Toisin sanoen ratkaisun (vaikkakin ikävän sellaisen) tekeminen oli omalla tavallaan helpotus.

Toiminnan kannattamattomana lopettamisestahan seurasi suomalaiseen tyyliin rangaistus. Eihän ole millään lailla sopivaa, että joku tahtoisi pyrkiä kärsimyksestä pois. Kertoo paljon suomalaisen yhteiskunnan ja erityisesti suomalaisen "hyvinvointivaltion" järjettömyydestä, kun ihmisiä rangaistaan siitä, etteivät he halua jatkaa kituuttamista ja pään seinään hakkaamista. Toisin sanoen yritystoiminnan kannattamattomana lopettamisesta seurasi tietenkin karenssi sekä rahattomuus (tilanteessa, jossa yritysvelat kuitenkin painoivat koko ajan niskaan).

Seppälä ei kuitenkaan ollut luovuttajatyyppiä, ja pian alkoikin hakea töitä rahatilannetta parantaakseen. Ensimmäisessä yrittäjyyden jälkeisessä työssään hän kuitenkin näytti ajautuvan ojasta allikkoon, kun hän alkoi keittiömyyjäksi ja sai pian huomata tosiasiassa joutuvansa maksamaan työnteostaan (kun joutui itse kustantamaan kulut yms. ja palkkaus provisiolla). Tämän jälkeen Seppälä liittyi osuuskuntayrittäjäksi, ja kiersi vuoden ajan ympäri maata markkinoilla, messuilla ja toreilla. Tämän kokemuksen kautta Seppälä löysi uudelleen sen sisäisen palonsa yrittää sekä pääsi jälleen kosketuksiin oman osaamisensa kanssa. Tärkeintä oli oikean asenteen löytyminen ja omaan itseensä ja osaamiseensa uskominen.

Seppälän kokemukset yrittäjyydestä, vaikka toiminta päättyikin huonosti, ovat pääsääntöisesti positiiviset. Hänen mielestään yrittäjyys on elämäntapa ja vaikkei tällä hetkellä olisikaan omaa yritystä niin yrittäjähenkiset ihmiset kyllä muutoin toteuttavat yrittäjyyttään. Seppälä kannustaa myös sinnikkyyteen ja neuvoo ettei koskaan kannata luovuttaa. Myös epäonnistumisista pääsee yli ja selviää, kunhan on vain hyvä tukiverkko, perhe ja ystävät tukena.

Seppälän mukaan tulee luottaa omaan intuitioonsa. Hän myös korostaa, ettei yritystoiminnassa epäonnistumienn ole häpeä vaan kasvun paikka! Hän kannustaa uskaltamaan edes kokeilla yrittäjyyttä, jos se edes jollain tavalla kiehtoo. Seppälän mukaan ei voi tietää mitään varmaksi ennenkuin kokeilee ja kannustaa ehdottomasti uskomaan itseensä ja omaan tekemiseensä.

Oma kokemukseni Seppälän puheesta oli, että hän todella on sinnikäs, ahkera ja erittäin yrittäjähenkinen ihminen. Hänen yritystoimintansa saattoi päättyä ikävästi, mutta hänestä huokuu silti usko omaan tekemiseen ja siihen, ettei hän todellakaan aio luovuttaa. Hän ei myöskään katkeroitunut omasta epäonnistumisestaan vaan katsoo positiivisena eteenpäin ja uskoo tulevaisuuden tuomiin mahdollisuuksiin. Todella inspiroiva esimerkki! Antaa uskoa siihen, ettei yritystoiminnassa epäonnistuminen välttämättä tarkoita, että se määrittää koko loppuelämää, ja että sen jälkeen kaikki on pilalla. Sen sijaan hän uskoo mahdollisuuksiin ja uuteen yritykseen.